Naruskan Pystökoskella

Koskea riittää

Suvannon jälkeen eteen tuli uusi koski, jonka niska näytti oivalliselta pintaperho alueelta. Aki oli jo kiirehtinyt heittämään kosken niskalla olevan kiven kuvetta, josta perhoon hyökkäsikin kiukkuinen taimen, mutta harmittavasti se ei tarttunut hetkeä pidemmäksi ajaksi.

Kosken peilityyni niska

Itse sain kosken niskalta yhden harjuksen ja emme lähteneet koskea kalastamaan, vaan päätimme mennä takaisin ylöspäin jokea taimenta tavoitellen. Menimme leiripaikan yläpuolella olevalle koskelle. Nyt ilta oli jo alkanut hämärtyä ja taimenten otti toivon mukaan sen myötä vilkastunut. Itse kävelin melkein koko kosken matkan ylös, kunnes löysin täydellisen taimenpoolin, josta ei ilman kalaa voi jäädä. Heittelin ensin rantaveden tarkasti, koska tiesin, että usein isotkin taimenet tulevat pimeässä aivan rannan tuntumaan syömään rantaan pyrkiviä hyönteisiä.

Rannasta en kuitenkaan mitään ruohoa merkittävämpää saanut siimani päähän. Kahlasin lähes vyötärön syvyisen kuopan yli pienelle särkälle, josta pääsi hyvin heittämään poolin keskelle, jossa oli lupaavan näköisiä pyörteitä. Kerrankin takaheittotilaa oli riittävästi ja sitä tarvittiinkin, koska ottipaikoille oli varmasti reilusti yli 20 metriä. Sidoin siimaan yhden luottoperhoni, Kuhmo-Specialin, jonka uskoin toimivan myös täällä Naruskassa, koska epäilen, että kalat eivät kuitenkaan maantiedossa ole kovinkaan eteviä.

Hiljalleen lisäsin siimaani pituutta ja mielessäni kiittelin, että olin investoinut päiväpalkan verran rahaa uuteen WF -siimaan, joka toimi loistavasti ja heittäminen tuntui helpommalta kuin koskaan. Tarkistin vielä, että merkinantopillini oli taskussa tutussa paikassa, koska kohta olisi varmasti haavimiehelle tarvetta. Siellähän se iloisesti köllötteli taskussa; uskollinen pilli.

Kommentit

Mie - 21.05.2004

Todella mielenkiintoinen ja hyvin kerrottu juttu!

Alex Koskivuori - 23.08.2004

Kalassa viikon verran kesällä 2004. Joki oli tulvassa, ja kalantulo sen mukaista. Viikon saldo: pientä taimenta kohtuullisesti, harjusta sen verran, että makuun päästiin silloin tällöin, ei yhtään yli 40 cm taimenta. Paikoin porukkaa kuin kirjolohilammella Osa koskista kunnostettu kiviä paiskomalla. Paikoin onnistuttu luomaan erittäin kauniita koskiosuuksia. Maisemat ja sää pelastivat reissun...paikallisen väestön mato-onginta puolestaan koski syvälle perhostajan sydämeen. Yritän ymmärtää.

Jimi - 11.02.2013

Hyvin kerrottu juttu! Mille aikavälille sijoittuu?

Kommentoi

Olethan tutustunut Perhorasian sääntöihin?