Kapeenkoskea etsimässä

Jatkoimme alaspäin Luijankoskelle, jonka niska näytti myös hienolta. Ehkä kuitenkin enemmän taimenen asuinaluetta kuin harrin, mutta eipä kumpiakaan niskalta perhoon tarttunut. Vastarannalla oli pieni saari, jonka reunavirrat näyttivät mielenkiintoisilta, mutta sinne ei ikävä kyllä päässyt millään, kun ei venettäkään ollut käytössä. Veneen vuokrausta kannattaa harkita jo pelkästään joen ylitystä varten, mutta asiantuntevan soutajan kanssa sieltä kalastaminen onnistuu ainakin hiljaisemman virran alueella.

Kosken kovimman ryöpyn jälkeen joessa oli suuri akanvirta, joka vaikutti hyvältä harjuspaikalta. Siihen koski toi ajeen mukana kaikenlaista tavaraa ja mukana myös varmasti maukkaita larvoja ja pupia harrien lounaaksi. Tumppi meni kalastamaan akanvirran jälkeiselle kahlattavissa olevalle alueelle ja itse vaihdoin vihreän oranssiselkäisen larvan siiman päähän, jolla ajattelin ottaa muutaman harrin näytiksi Tumpille.

Hiivin suurten kivien taakse, josta pääsi mukavasti heittämään akanvirrassa olevan kiven taustalle. Muutaman heiton jälkeen pääsin vapauttamaan pienen parikymmensenttisen taimenen. Todella kaunis kala, hienot kirkkaan punaiset pilkut. Ilahduttavaa nähdä, että pienet kalat viihtyvät koskessa kunnostuksen jälkeen. Ehkäpä alueesta saadaan tulevaisuudessa hyvä taimenvirta, jos sitä ei vain liiallisella istuttamisella pilata.

Jatkoin kalastusta samasta paikasta ja pian samaiseen larvaan tarrasi hieman kookkaampi kala, joka olikin odottamani harjus ja oli pikaisen mittauksen perusteella hieman reilu 30 senttinen. Takaisin kasvamaan. Heti perään saman kiven suojista nousi äskeisen kalan kaksoissisar, joka myös luonnollisesti pääsi pusun jälkeen jatkamaan menoaan.

Harreja ei kahta enempää montusta herunut ja lähdin Tumpin luo kahlailemaan. Larva ei enää kivien lomassa uitettuna tuntunut kelpaavan ja menin rantaan hoitamaan nestetasapainoa, jota helteinen sää oli horjuttanut. Ei hengittävät kahluuhousutkaan aivan täysin toimi tälläisellä kelillä.

Juomaa nauttiessani katselin Tumpin kalastamista ja uhkarohkeaa kivien lomassa kahlaamista. Virta oli kosken loppuliuŽussa melko kova, joten muutaman kerran näytti jo että joutuu kaveria joesta onkimaan, mutta onneksi niin ei käynyt. Kahlaus kuitenkin näytti kannattavan, koska pian vapa taipui mukavasti. Mutta ikävä kyllä kala ei muutamaa hetkeä kaumpaa pysynyt kiinni. Kuitenkin ihan kohtuullisen kokoiselta kalalta se vaikutti Tumpin sanojen mukaan.

Edellinen sivu

Seuraava sivu

Kommentit

Kommentoi