Varis- ja Kongasjoki | 27.5.2007 10:00

Jos ei taimenta helluntaina, niin...

Perjantaista alkaen kalastin Varisjokea lasku toisensa jälkeen. Saaliina tuhottomasti alamittaisia taimenia. Pari kertaa pääsin pitelemään isompaa kalaa, mutta ei tästä viskojasta saamamieheksi ollut. Virta painoi pirusti kalan apuna tehden olosuhteet haavimiseen paikoin erityisen vaikeaksi, ainakin allekirjoittaneelle. Sapekas olo meinasi olla, kun toisen kerran siimat silmilleni sain. Piti hetken aikaa pohtia harrastuksen perimmäisiä syitä, jotta sai hymyn palaamaan takaisin naamalle. Pari laskua eteenpäin menetykset alkoivatkin tuntua jo positiivisilta kokemuksilta. "Ainakin tapahtumia on ollut ja kunnolla."

Helluntaipäivänä sitten suuntasin jo seitsemältä aamulla Varisjoelle. Ensimmäisellä laskulla tarrasi kiinni jälleen alamittainen taimen. Kauniin hopeinen yksilö oikein. Nopeasti vapautin kalan ja jatkoin vielä pari laskua. Ei tapahtumia. Hetken mietittyäni päätin siirtyä saman luvan piiriin kuuluvalle Kongasjoelle. Puolen tunnin automatkan jälkeen ensimmäiselle laavulle saavuin. Pidemmälle olisin tietä halunnut vielä jatkaa, tutun ottipaikan jäädessä muutaman kilometrin päähän, kakkoslaavun kupeeseen. Tien kunto vain esti matkaamisen.

Kävin katselemassa pelipaikkoja alueella. Vettä oli tulvaksi asti ja kalastus ei oikein mielekästä ollut. Liekö vettä Pitkälläkoskella saman verran? Puntaroin eri vaihtoehtoja ja päätin lähteä kävelemään yläjuoksulla olevalle Pitkäkoskelle. Matkaa oli nelisen kilometriä, jonka taivalsin taimenen kiilto silmissäni. Ajattelin alueen jääneen aika koskemattomaksi, kun tie oli heikossa kunnossa. Ei sinne joka jannu kävellen viiti lähteä, naureskelin välillä juoksuaskeleita ottaen. Tunnin ryteikössä etenemisen jälkeen pääsin pelipaikalle. Hiki valui selkää pitkin auringon paistaessa jo lämpimästi joen yllä. Aikaisempi ajatuksenjuoksu ihmetytti väsynyttä onkimiestä. "Kaikkeen sitä tuleekin ryhdyttyä, mietin." Mutta tässä vaiheessa ei enää sopinut kokeilematta takaisin lähteä. Mielessä ei ollut edes käynyt, että takaisinkin täältä pitää kävellä. Noh, kai sitä ajatteli vasta tulevana murheena.

Pistin siiman päähän keväällä sitomani streamerin ja astuin jokeen laavun kohdalta. Iloisena huomasin, että Pitkälläkoskella vettä oli juuri sopivasti. Kalastus oli mielekästä ja kahlaaminen pelipaikoille onnistui. Heti ensimmäisen niskan jälkeen tarttui taas uusi alamittainen taimen kiinni. Nopea hissireissu ja kala takaisin jokeen. Jatkoin jokea alaspäin lähestyen seuraavaa nivan niskaa, jonka tiesin hyväksi ottipaikaksi. Nyt kun takaheittotilaa oli ruhtinaallisesti, kasvatin siiman pituutta ja heitin lopulta siiman melkein poikittain vastarannan tuntumaan. Perhon laskeuduttua heittosiima teki pienen lenkin ja alkoi kuljettamaan streameria vauhdilla niskaa kohti. Niskan kohdalla tunsin kovan nykäisyn. Kala vetäisi siimaa ulos muutaman metrin, lähtien painamaan vauhdilla alaspäin jokea. Hätääntyneenä kiristin jarru. Liikaa! Kala mulahti veden tuntumassa ja ehdin juuri näkemään kauniin taimenen rungon ennen kuin siimat tulivat taas silmille. Nyt kaikui "helevetti" jo Kainuun korpimailla.

Hetken aivoriihen jälkeen päätin asettaa jarrun löysemmälle. Jatkoin taas jokea alas päin. Muutama metri niskasta kala täräytti taas kunnolla. Nyt jarru oli juuri sopivalla kireydellä myötäillen kalan liikkeitä ja auttaen pitkä talven kangistamaa onkimiestä väsytyksessä. Kymmenisen metriä siirryttyään taimen pyöräytti ympäri, tuli muutaman metrin takaisin päin ja jäi monttuun kortteeraamaan. Hitaasti kelasin siimaa kelalle ja lähdin lähestymään kalaa. Tiesin, että montussa ei paljoa vettä ole ja nopean haavimisen toive välkkyi jo mielessä. Metri metriltä lähestyin kalaa. Nyt polaroidit paljastivat jo tummana välkehtivät selän. Liekö kala myös minut äkännyt, kun niin ripeästi se ympäri pyörähti. Jarru raikasi ja minä taiteilin virrassa yrittäen pysyä kalan perässä. Toistakymmentä metriä alempana kala pysähtyi uudemman kerran. Sama näytelmä käytiin läpi uudestaan. Parin metrin etäisyydelle pääsin ja sitten taas jokea alaspäin. En uskaltanut kuitenkaan jarrua alkaa kiristelemään. Varovaiseksi olivat aiemmin koetut menetykset lie onkimiehen tehneet?

Kosken loppuosan lähestyessä virta tekee mutkan, jättäen pienen saaren väliinsä. Päätin ohjata taimenen kyseisen virran luopeeseen ja kokeilla kalan haavimista siellä. Hitaasti mutta varmasti käskytin kalaa lähemmäs kevyempää virtaa. Sitten tuli onkimiehen eteen tenkkapoo. Virran välissä oli vettä niin paljon, että kahlaus ei onnistunut. Hyppäsin nopeasti maihin rannalle ja lähdin kevyesti vetämään kalaa lähemmäs itseäni. Säyseästi kilpakumppani nyt jo tuli. Varmasti spurtit olivat uuvuttaneet kovan taistelijan. Parin epäonnistuneen yrityksen jälkeen sain kalan uitettua haaviin. Kauniilta tuo täplärunko havaksessakin vielä näytti. Kalalla oli kokoa vajaa viisikymmentä senttiä. Paino lienee lähempänä kahta kuin yhtä. Voimakas virta ja taimenen tahto olivat tehnyt tästä taistelusta unohtumattoman. Kalamiehen takaraivopankkiin ovat nuokin hetket tallentuneet.

jk. Pikamarssia tuli takaisin autolle käveltyä. Kevyet ovat saamamiehen askeleet savukalan siintäessä mielessä.