Komagelva | 16.7.2007 00:00

Sunnuntai-iltana pähkäilimme vielä kohdettamme, Neidenissä on kuulemma vähän kalaa, samoin Tenossa. Pyssyjoessa on hiljaista, samoin Skallelvassa ja Munkelvassa. Komag! Tuttava oli tullut sieltä pari päivää aikaisemmin ja jopa saanutkin muutaman lohen, ja ylisti joen kiehuvan lohta juuri nyt. Kamat kasaan ja erinäisten vastoinkäymisien saattelemana olimme Komagvaerissä n. aamuviiden aikoihin. Joki näytti hyvältä, Samoin telttamme, joka painui tuulessa maata vasten. Muutama tunti unta palloon ja lupien hakuun.

Maanantaina (16.7.) saatiin desinfioitua vehkeet ja luvat hankittua. Ei muuta kuin kalaan. Kalaa todellakin joessa oli. Vartin välein parvi nousi ohi asentopaikastamme, mutta eipä niille meidän perhot kelvanneet. Kahdeksan tunnin kalastuksen jälkeen painelimme ottamaan torkut teltalle. Huominen vielä kalastettaisiin, sitten olisi jo aika painua takaisin Inariin.

Tiistaina (17.7.) Keli alkoi rauhoittua iltaa vasten. Huomasimme Norjan tunturi-ylängöllä olevan hyönteiselämääkin, kun polttiaiset ja sääskit tulivat esiin piiloistaan. Samaan rinkiin kanssamme asettui eräs Norjalainen, joka ystävällisesti neuvoi noviiseja lohenpyynnin saloissa, ja perhojen valinnassa. Taas kerran lähtiessään joelle, tämä Norjalaismies näytti Silver Doctorin muunnosta ja tokaisi saaneensa tälläkin useita lohia. Hetken kuluttua lohi molskahtikin perhossa, ja Norjalainen sai siimat silmilleen. Ensimmäinen kontakti loheen koko päivänä! Vai että silveriä? Ainoa hopearunkoinen rasiassani oli suuri messinkirunkoinen putkiperho. Ei auta, yritettävä on. Kotvan kuluttua kahlailin Ylävirran puolelle ja aloin molauttelemaan putkea lohien oletettujen pysähtymispaikkojen yläpuolelle. Silloin tärppäsi! Vastaisku - ja siimat silmille!!! Voi vietävä että harmitti. Ei muuta kuin uutta heittoa kehiin, nyt oli selvästi löytynyt se ottiperho. Pari heittoa samaan kohti ja taas vapa taipui. Tällä kertaa kiinnitin lohen hieman maltillisemmin ja hyvin tuntui pysyvän. Kaverini nauroi edelleen kaksinkerroin kippurassa rannalla edellistä "Ottiani". Kohta hänkin tepasteli toimeikkaana nostokoukku kädessään, ottaen kuvia, samoin kuin Norjalaismieskin.

Taistelu kesti n. 15-20 Minuuttia, kokemattomana en raaskinut ensimmäistä rannalta kalastettua perholohtani kovin lujille laittaa. Eikä sitä liioin koukattukaan. Nätisti tuli rantakivikolle, josta toverini sen maalle kiikutti. Siinä sitä sitten ihmeteltiin suu messingillä Komagelvan lohta.

Suraavana aamuna vielä pikakopasu, kamat kasaan pantit taskuun ja Varangerbotteniin ostamaan Millsin ekte majoneesia ja kaviaaria. (Parasta mitä Norjasta saa)

Tack för Øystein av väldigt fina fotos.