Huopana (Viitasaari) | 26.7.2009 18:00

''Poikia alkaa kyllä v*tuttaa ku nostan tarmo näillä sun vaapuilla kaloja, ja pojat pyytää perhovehkeillään tyhjää !'' Kuskin lauseen jälkeen auto starttasi ja mersun keula kohti huopanaa, uusien vaappujen haun jälkeen. Luvat haettiin kuuden maissa, ja eikun kosken rantaan ja kamppeita niskaan. Keli oli aurinkoinen ja tosi lämmin, eli ei antanut paljon odotuksia päivälle.. No, siinä kuitenkin litkaa kasaan ja larvoja siimanpäähän. Kävelin kosken rantaan ja tarkkailin koskea hieman. Torikosken molempia puolia kalasti ainakin 5 kalastajaa, joten päätin lähteä kosken alaosille. Kävelin vanhalle sillalle ja kuninkaanväylässä oli vain yksi kalastaja, eli sinne siis. Menin varovasti rantaan ja aloin larvastella kiventakusia koko kuninkaanväylän ylös asti, mutta ilman saalista. Niskalla vaihdoin tinselin siimanpäähän, ja kuninkaan väylän kalastin alas asti, taas ilman tapahtumia. Kuninkaanväylässä ei ollut siis mitään elämää. Kävelin ylös ja aloin kalastaa torikoskea kioskin vastarannan puolelta. Vain pari hyvää tärppiä larvoihin, ei muuta. Menimme pitämään taukoa, ja Krise oli saanut 48cm, 45cm luonnontaimenet ja 42cm istarin larvoilla, ja Jarmo vaapulla 43 cm harjuksen niskakoskesta. Illan aikana ei itselläni muuta elämää ollut kuin pari hyvää tärppiä ja ohihyppyä torikoskessa ja suvannossa mustaan streameriin. Sitten alkoikin olla jo niin pimeä, ettei nähnyt kalastaa, joten tulille makkaran paistoon. Kolmen maissa aloitin taas kalastuksen kun keli hieman kirkastui. Menin niskakosken niskalle, kahlasin kymmenisen metriä rannasta keskelle koskea. Kalastin pinturilla tarkasti niskaa, ilman tapahtumia. Harjuksia kävi paljon pintomassa, mutta ei pinturi kelvannut. Vaihdoin isoimman mustan streamerin mikä pakista löytyi, (+10 cm) ja aloin kalastaa niskaa. Ei mitään elämää. Käännyin ympäri ja heitin ihan rantakivien taakse, uitin perhoa hiljalleen ja siima pysähtyi nopeasti. Nostin vavan ylös, ja tunsin että nyt ei ihan pieni kala olekaan. Kala juroi minun ja rannan välissä parikymmentä sekuntia, jonka jälkeen hyppäsi ilmaan ! Se oli taimen, arviolta 50-55 cm. Hypyn jälkeen kala oli vielä pari sekuntia kiinni, ja naps, siimat silmille. Siinä muutaman(kymmenen) kirosanan jälkeen tarkastin siiman, niin se katkesi solmusta! Siinä hetken kivellä istuin ja vitutuksen hieman laskiessa aloin kaivaa pakkeja esille, etsien samankokoista mustaa streameria. Eipä sieltä tietenkään löytynyt läheskään yhtä isoa perhoa enään.. No, pienempää mustaa streameria kiinni siimaan ja jatkoin kalastusta, ilman tapahtumia. Aamuyöllä ei muita havaintoja kaloista, kuin yksi hyvänkokoinen, noin 50 cm taimen pyörähti isosta simpusta ohi kovassa virrassa, ja yhden taimenen spottasin maantiesillalta. Siinä aamupäivä kalasteltiin oikeestaan tyhjää, vain muutama tärppi ja karkuutus larvoilla niskakoskesta ja torikoskesta. Krise sai pari kalaa kuitenkin ylös asti. Mentiin pitämään taukoa, ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Alkoi pikkuhiljaa mietityttään, että millä sen mittataimenen ylös asti tällä reissulla sais. Pistin kolme nymfiä, 2 kpl #18 ja ylimmäksi #14 koon nymfin, ja kipitin niskakoskelle. Menin rantaan, ja kävelin vedessä olevan kiven päälle. Tiputin perhot ihan jalkojeni eteen kiven viereen, ja välittömästi syöksyi taimen ylimpään nymfiini kunnon loikalla ! Säikähdin kauheasti, mutta onneksi ei vapa lentänyt kädestäni! Sillalla oli joku mies polkupyörän kanssa katsomassa kun väsyttelin kalaa, ja kuului huuto: 'jumankauta mikä taimen ! ' No, siinä jalat tutis ja kädet tärisivät, kun vapa oli aivan mutkalla ja siimat tiukalla. #14 koon nymfi, ohutlankaisessa väkäsettömässä koukussa, 0.20 perukesiimat ja kova virtaus. Pelkäsin ettei tuo kala kyllä kauaa kiinni pysy. Siinä hetken montussa vääntäessään, kala lähti sitten puolet niskakoskesta vauhdilla ylös. Juoksin kauheata vauhtia kivikossa sen perässä. Kala jäi ylös juromaan yhteen monttuun, ja sain rauhassa kahlata ylös sen perään. Sen lähelle päästyäni se sitten tajusi minun tulleen perässä, ja lähti kauheata kyytiä koskea alaspäin. Juoksin ja kompuroin sen perässä niin lujaa kuin pääsin, ja minun onnekseni kala jäi samaan monttuun juromaan, jossa se aluksi oli. Sillalla oleva mies kävi huitomassa kaveriani avuksi ja noin 10 minuutin väsytyksen jälkeen se tajusi vasta tulla. Kala meni noin 15 metriä alaspäin, jääden sillan alle virtaan vääntämään. Onneksi se ei tajunnut lähteä torikoskeen.. Rannalle oli useampi henkilö kerääntynyt katsomaan väsytystä. Ensimmäisessä haavimisyrityksessä huomasimme että kala oli ylimmässä perhossa kiinni, eli se hankaloitti haavimisen kannalta tilannetta huomattavasti. Toisella haavimisyrityksella saimme kalan haaviin. Menimme matalaan rantaveteen, punnitsimme kalan joka haavin kanssa painoi tasan 3.7 kg. Haavi painaa 200 g eli kalalle jäi painoa 3.5 kiloa. Mittaa sillä oli 59cm. Kuvien jälkeen päästimme taimenen takaisin omaan elementtiinsä. Sen jälkeen rannalla keräsin hieman motivaatiota että kiinnostuin taas jatkamaan kalastusta. Tuon jälkeen ei oikeastaan muuta ollut, kuin yksi hyvä kala, joka oli kiinni pari sekuntia ja pääsi irti. Krise koukutti torikoskesta vielä hienon 51 cm taimenen, jonka laskimme myös takaisin kuvien jälkeen. Juuri kun olimme lähdössä, niin jarmo sai myös yhden taimenen, 47 cm istari, jonka otimme ruokakalaksi. Siihen oli hyvä lopettaa reissu, vaikka lupaa olisi ollut ainakin 5 tuntia vielä jäljellä. Mukavat fiilikset jäi itselleni huopanasta, vasta toinen kerta siellä, ja ensimmäinen kerta matalalla vedellä.