Slovenia, Sava Bohinjka (Bledin alue) | 26.5.2011 20:31

Tein aamulla herättyäni ensitöikseni eväät, läjän voileipiä, kylmää vettä oli termospullossa valmiina ja pakkasin sopivan setin juomia autojääkaappiin pitkää päivää varten.

Koetin olla meluamatta pahemmin ja siinä hieman säheltäessäni lähtöä tehdessäni aamutuimaan lyhyiden unien perään olin hieman sekaisin kun ei kaikkia tavaroita taas ollut millään löytää.

Lähdin suhaamaan reilua kyytiä yön pimeyden vielä vallitessa kohti taianomaista, minulle niin rakasta jokea Sava Bohinjkaa kohti.

Aamunkoite oli jotain aivan mahtavaa, taivaanranta oli violetin usvainen ja pilvet hyväilivät ja halasivat vuorten rinteitä kuin postikorteissa joskus voi nähdä, no mitenkäs otat tuulilasin läpi 140km/h vauhdissa hienoja kuvia, saatikka kaivat kameraa leipä suussa/kädessä.

Keskityin siis ihailemaan upeaa aamunkoitetta ja matkani jatkui kohti Kupljenik-nimistä tietä Bohinjska Belan alapuolelle, jossa oli tuttu parkkipaikka, jossa kiskoin päälleni kahluukamppeet upeiden fiilisten huuhdellessa sieluani ja maisemien kauneuden hivellessä mieltäni.

Suuntasin narraamaan muutamaa isompaa kalaa, jotka olin paikallistanut sillan alapuolelta streamerilla ja nymfillä, ilman tuloksia tosin. Katsoin kuinka paikalla tuli 2 muuta kalastajaa, jotka suuntasivat kalaan sillan yläpuolelle, nostin heille vain hattua ja jatkoin kohti ylempää osaa joesta, jossa en ollut edellisenä vuonna päässyt kalastamaan, vaikka tarkoitus olikin (kalastajia oli siellä silloinkin, enkä viitsinyt änkeä samoille paikoille). Matkasin tovin pitkin peltoa, kunnes tulin polun kohdalle, joka johti suoraan joen rantaan.

Heittelin tässä kohdalla tovin mustaa streameria, joka tuottikin jo kohtapuoliin tulosta komean, mitat täyttävän taimenen muodossa, jonka ajattelin viedä ruokapöytään.

Jatkoin kalastamista suurin piirtein samoilla sijoilla, kunnes sain toisenlaisen taimenen samalla isolla streamerilla, tämä ei ollut kuin edellinen, brown trout, vaan kyseessä vaikutti olevan brook trout, jotka ovat harvinaisempia Sava Bohinjkalla, tämä nätin kirkas yksilö pääsi takaisin vapauteen nopeahkon haavin heilautuksen ja irrotuksen jälkeen. Kalastelin vielä kohtuu tarkasti sitä virtaa ja näin muutaman harjuksen siellä kovemman virran rajamailla, oletan ainakin että harjuksia olivat.

Koetin pinturilla niitä härnätä, tuloksetta tosin, koetin jotain red zulun suuntaista uppoperhoakin tuloksetta, joten siirryin sitten takaisin ylemmäksi kalaan.

Ei siinä kovin kauaa tarvinnut viskellä kun taas oli kala kiinni, ihan mukavan pirteä brown trout pyristeli siiman päässä, päätin koettaa vapauttaa kalan nopeammin, ilman mitään haavin kanssa pelleilyä ja kala pyristelikin sen verran, ettei tarvinnut hirveästi siihen koskea kun se oli irti koukusta.
Siirryin siitä vielä hieman lähemmäksi tunnettua Bledin kalastusalueen kanjonia (mahdollisuus saada yli 50cm harreja, sekä jättimäisiä Tonavan lohia/Hucho huchoja talvella), joka sijaitsi siinä 2. kalastusalueella hieman Bohinjska Bela-kylän yläpuolella.

Kalastelin tovin eräältä isolta kiveltä käsin, josta olin paikallistanut 3 jättimäistä kalaa joen pohjalla. Luonnollisesti koetin uittaa näille raskaita ja muutamaa rajulla värityksellä varustettua streameria. Kiljuvan kirkkaan punainen MA leech teki tulosta erään brown troutin pään menon eteen ja se olikin aika jännää kun mukavan pirteä brownie vei siimaa hieman ja väänsi kivasti vapaa, lisäksi yksi näistä jättiläisistä suuttui tästä kun pienempi tuli hänen reviirilleen ja lähti sitten raketin lailla sitä pienempää häätämään, hienon näköistä oli kokonaisuudessaan, komeaa luonnonkalojen käyttäytymistä.

Menetin siinä sitten tämän leechin ja muutaman pari streameria kivikkojen uhreina ja päätin sitten suunnata autolle eväitä napsimaan ja kahluukamppeet pois päältä ottamaan, aikaa oli vierähtänyt kalastuksen ja patikoinnin lomassa n. 3-4h, ajantaju katosi kokonaan ja muistikuva siitä, mitä kello näytti kun saavuin joen rantaan, oli ihan kateissa heti siitä hetkestä lähtien kun näin sen upean turkoosin virran taas kalastuksen merkeissä.

Välillä kalastuksesta ajatukseni irrotettuani kävin uittamassa kalaa kylmässä joessa ja siirsin sitä aina lyhyin aikavälein varjoon kun aurinko liikkui taivaan kannella.
Mukanani ei ollut kassia, joten kala oli sullottava sellaisenaan autojääkaappiin kun sinne asti pääsisi.

Päätin siinä klo 10-11.30 tietämissä mennä kohti autoa kun kaikkein lämpimin vuorokauden aika alkoi olla käsillä, siirryin auton rattiin ja kuvaamaan jokea sen päivän tilassa ja samalla valmistauduin suunnittelemaan seuraavan päivän kalastuspaikkaa.

Tuli siinä sitten ajettua muutama vanha paikkakin läpi, kävin kurkistelemassa olosuhteita mm. Brodin yläpuolella ja hitto vieköön että oli nätissä tilassa se joki, aivan käsittämättömän kaunista suorastaan (se mutkapaikka, siitä oli purettu hyppylauta pois ja alas kiville pääsi nyt tikkaita pitkin). Jatkoin tutkimista Brodin kylään johtavan sillan kohdilta, siitä padon yläpuolelta ja näin vedessä aika komeita yksilöitä uiskentelemassa, mieli olisi tehnyt taas mennä sinne kalaan, mutta nyt oli lupa alimmalle, ns. Bledin alueelle.

Jatkoin matkaani kohti Danica-leirintäaluetta, jossa oli oikein hienoja yksilöitä taas tuttujen piilopaikkojen kohdilla ja sainkin kaloista todella upeita kuvia kun ne olivat siellä kivien ja pienen virran kupeessa kyttäämässä ruokaa.

Kalojen käyttäytyminen oli oikein normaalin oloista, ainoana erona, että särkikalat olivat myös tällä syvemmällä puolella jokea, kun vesi oli alempana kuin edellisinä vuosina. Tällä kertaa tunnistin vedestä myös muutamia harjuksia, komeaa katsottavaa nekin olivat (ei mitään mato-onkisaaliita vaan lähemmäs kilon painoisia jörriköitä ja osa vielä isompia).

Jatkoin matkaani Slovenian kalastusinstituutin vesille ja siellä tuntui olevan aivan julmetun paljon kalastajia, joka paikassa oli väkeä suorastaan hullun lailla, ensimmäinen pato siinä Bohinjska Bistrican kupeessa, siinä oli ensimmäinen kalastaja, hieman alempana oli toinen.

Siitä alemmas siirryttyäni, paikka nimeltä Log muistaakseni, siinä oli kymmenkunta ukkoa joessa nakkelemassa sillan vieressä, siitäkin siis ajelin kohtuullista vauhtia ohitse. Sitä seuraava paikka löytyi sattumalta, kiitos muutaman ranskalaisen, jotka olivat parkkeeranneet isomman tien varteen matkailuautonsa. Lähdin ajamaan pienempää sivutietä, joka kulki joen varressa ja räpsin siinä matkalla muutamia kuvia mahdollisista tulevista kalapaikoista.
Ajoin sitä tietä pidemmälle kuin mitä navigaattori tunsi. Joka paikassa jossa pysähdyin kuvaamaan, oli kalastaja joko ihan lähellä tai sitten pienen matkan päässä minusta.

Siitä sitten seuraavaksi suuntasin etsiskelemään alaosien hienoja kalapaikkoja Bledin kalastusalueelta 3 alueen kupeessa, sillan yläpuolelle ennen the Trophy Zonea ja kävin muutaman kerran nakkelemassa streameria montussa lymyileville kaloille, tuloksetta tosin. Tänne matkalla olin löytänyt jalkaväen harjoitustukikohdan, jonka vieressä oli upean näköistä virtaa.

Siinä kiipeillessäni sandaalit jalassa jyrkkiä joen rinteitä, sandaalit päättivät sanoa hommansa ohi ja yksi sivuttaistuki petti totaalisesti mutta kuitenkin huomaamattani (huomasin sen vasta kun seuraavan kerran laitoin kahluukengät jalkaan).

Kävin Fauna Bledillä (kalastustarvikekauppa) kertomassa aamun kalastuksesta ja kysymässä hieman vinkkejä iltaa varten ja sainkin vinkin, että kannattaa kalastaa vanhan sotilastukikohdan alapuolelta n. 500m alaspäin ”järvimäinen” alue, jossa kalat tuppaavat viihtymään.
Olin aikeissa ostaa seuraaville päiville luvat valmiiksi (perjantai, lauantai ja sunnuntai), mutta myyjä varoitteli (kiitos siitä), että kelit ovat melko arvaamattomia, varsinkin kun kahdeksi seuraavaksi päiväksi oli ennustettu vuoristoon sadetta.
Kerroin tulevasta päivän ohjelmasta ja hän sanoi että jos on aikaa kalastaa vain illalla, niin kannattaa suunnata kurkistamaan toimintaa Sava Radovljican kulmille, mutta lupaa ei kannata ostaa etukäteen.

Marssin siitä sitten autolle, ajelin joen rantaan ja aloin vaihtamaan kahluukamppeita päälle…

Ranta oli aivan mielettömän vaikeakulkuista, mutta puskin silti sitkeästi läpi ja aloin katselemaan paikkoja, jossa kalastaa, matkalla oli upeita kohtia missä oli mahdollista uittaa perhoa ja kokeilin virran luonteesta johtuen ainoastaan streameria, olin juuri sillä joen syvemmällä puolella, ulkokaarteessa. Mahtava kirkkaan turkoosi vesi odotti ja kalat oli nähtävissä kun ne komeasti väijyivät omilla paikoillaan virran mukanaan tuomaa ravintoa.

Jatkoin hitaasti alaspäin joen rantaa, etsien sitä paikkaa, josta kalastuskaupan pitäjä kertoi. Hieman matkaa jatkettuani tuli vastaan jonkun omistama tontti ja sen rajalta löytyi iso pöpelikkö, jonka läpi mentyäni tuli jännän oloiselle kivi -”laiturille”/kielekkeelle, joka kiilautui n.2-3m jokeen, siitä alaspäin alkoi juuri kuvaukseen sopiva hidasvirtainen osuus ja kaloja tosiaan nymfaili siellä sun täällä ja paljon, niitä oli siinä kovemmassa virrassa ja miedommassa virrassa.

Jäin siihen nakkelemaan jotain mayfly-emergenttiä, eikä kiinnostusta tuntunut olevan vielä tarpeeksi, kiusasin niitä jonkin verran myös streamerilla ja sekin ilman tulosta.

Pikkuhiljaa illan edetessä kuitenkin alkoi hatchinkiä tapahtua reilummin, alkoivat kalatkin sopivasti aktivoitua. Pintomisia alkoi olla todella reilusti, muttei yksikään kala oikein tykännyt mun perhoista.

Rohkaisin mieleni ja totesin että tontti ja sillä olevat rakennukset näyttävät hylätyiltä, nappasin siis vavat käteeni ja lähdin etsimään uutta paikkaa alempaa, jossa kalastaa (pintomisia näkyi siellä paljon enemmän). Vähän matkaa tonttia rennosti tallattuna alkoi koira haukkua, ajattelin että tuskin se minulle haukkuu…
No ei mennyt kauaa, kun tuli helvetin vihainen äijä huutamaan jotain sloveeniksi, enkä siis luonnollisesti ymmärtänyt muuta kun että taidan olla hänen maillaan, lähdin varovasti hipsimään poispäin, ukko huusi perääni ja ymmärsin vain yhden sanan jonka hän osasi saksaa eli aus…
Sanoin ukolle muutaman kerran englanniksi että olen pahoillani ja suuntasin siis pois, mutta ukko ei ymmärtänyt ja lähti huutaen nyrkit pystyssä perääni juoksemaan, siinä vaiheessa päätin ottaa tosissani Ritolat ja en ole koskaan kahluukamppeissa juossut sellaista kyytiä kun ei ole tarvinnut, kipitin pois tontilta, vilkaisten taakseni ja jatkoin juoksemista kun ukko vielä juoksi perässäni.

Pysähdyin lopulta vasta kun oli kipittänyt yhden laidunmaan päähän tontista ja puuskutin kun oli kuuma ilma, jotain +26 ja alla fleece-haalari, pitkähihainen Icebreaker merino-paita (ohut mutta lämmin), lisäksi vielä jalassa Simmsin merinovillasukat (paksut). Kasailin kamppeitani siinä hetken näköesteen takana ja jatkoin takaisin ylävirtaan, kunnes löysin ison kivenlohkareen kovemman virran reunalta, jonka vierestä paikallistin muutaman hyvänkokoisen kalan.

Astuin varovasti vedenalaiselle kivelle ja jumalaisen viileä vesi ympäröi minut helpottaen minua kun olin vielä äskeisen juoksulenkin jäljiltä läkähtymispisteessä.
Yritin härnätä niitä havaitsemiani kaloja tovin, tuloksetta tosin ja päätin sitten kahlata varovaisesti muutamaa isoa vedenalaista kiveä pitkin streamerikepin kanssa ja jumalaton kuulapää streameri sidottuna kiinni perukkeessa.
Harha-askel olisi tuottanut uimareissun ilman että jalat olisi pohjaan mitenkään ylettäneet, vaikka se pohja näkyvissä olikin, niin arviolta 4m oli vettä siinä kivien vieressä.

Paikallistin siitä virran keskeltä isomman kalan kahden kivenlohkareen välistä.
Virran voimakkuudesta johtuen oli vaikea arvioida mikä veijari siellä lymyili, mutta ”jostain kumman syystä” aloin uittamaan sille perinteiseen tyyliin mustaa streameria, (jossa on jumalaton kuulapää, kuten kuvastakin käy ilmi).
Muutama heitto ylävirtaan tuotti tulosta ja vapa taipui komeasti, enkä ollut uskoa sitä todeksi, että verrattain niin helposti sain sen kalan tärppäämään, virtaus oli kuitenkin sen verran kova, että periaatteessa uittaminen kalan eteen tapahtui lähes sokkona ja perstuntumalta, siitä huolimatta kohdalleen se osui…

Kävin pitkän kamppailun ja olin todella onnellinen, kun vapana oli kokotoiminen 6-8# 9’8” vapa, ongelmana tosin tässä vahvassa virrassa oli se, ettei siltä lohkareelta, jolla olin, päässyt lainkaan alavirtaan päin ja rannan pöpelikkö esti sitä kautta alavirtaan siirtymisen, perukkeena oli Orviksen Mirage 1x tai 0x fluorocarboni, eli sekään ei tuottaisi ongelmia. Vapa vaan sattuu olemaan 10-20 vuotta vanha Skoteissa valmistettu Daiwan Super Shinobi, joka on toiminnaltaan hyvinkin perinteinen eli taipuu vähän joka suuntaan, välillä jopa liikaakin, eli antoi periksi sivuillekin kun vapa oli pystyssä.

Muutaman kerran kala potki itseään alavirtaa kohti ja väännettyäni tovin sain kalan lähelleni, ensimmäinen haavimisyritys epäonnistui kun kala ei mahtunut haaviin, oli siinä sitten ihmettelemistä, laskin kalan takaisin veteen ja annoin viedä hieman siimaa kun se vauhkoontui uudelleen, ilmeisesti vavan pehmeys sai sen olemaan hyppimättä (oletus, mistä mä tiedän kun oon aika noviisi kuitenkin, 4. kesä vasta menossa perhostelua). Tilanne oli sen verran euforinen, että nauraa räkätin kun kala ei meinannut mahtua haaviin, hauska kamppailu.

Seuraava haavimisyritys tuottikin jo tulosta, otin sen perinteiseen tyyliini pyrstö edellä haaviin, jotten osu perhoon ja kala ei näe haavia, pitkittäin se mahtui jo ihan asiallisesti ja sain haavaksen käännettyä linkkuun, jotta sain kalan pysymään haavissa. Sitten oli enää edessä se hankala vedenalainen ”hyppy” viereiselle isolle lohkareelle, ennen kuin pääsi kiipeämään kuivalle maalle.

Ihastelin kalaa ja mätkäisin sitä papilla pari kertaa ja lähdin kohtuullista kyytiä suuntaamaan taas sen äijän tonttia kohti, kun huomasin ettei minulla ollut mitään verestämisvälineitä mukana. Reppu oli jäänyt sille kivikolle, siellä puukko ja muut aseet, lisäksi siellä oli mun takki, jossa lompakko, auton avaimet ja järjestelmäkamera reppuineen.
Hiivin loppumatkan varovaisesti, varmistaen ettei ketään näy ja suuntasin sen pienen pöpelikön läpi kiville, otin kuvan kalasta ja laskin sitten veret, olo oli mitä mainioin.

Samalla huomasin että pintomisia oli kymmenittäin alapuolellani, eli saaliskalalle vaan äkkiä hyvä kohta, ettei ötökät pääse käsiksi ja sitten pinturia uittelemaan, en muista muita valintojani, mutta lopullinen tulosta tuottanut perho oli sellainen Klinhämerin ja päiväperhon välimaastosta oleva ”otus”, ja sillä tuli osumia toinen toisensa perään, käytin 4 kalaa kivien vieressä C&R periaatteella, odottaen sitä yhtä komeaa, jolla voisin lopettaa saaliskiintiöni täytettyä.

Sitten se iskikin ja kovaa iski, löysäsin jarrua varmuuden vuoksi, koska minulla oli 7x peruuke, fluorocarbonia ja annoin kalan tosiaan viedä rauhassa. Muutaman kerran kelasin kalan viereeni josta kala lähti vauhkona viemään siimaa niin että surina kuului, totesin itsekseni, että jos tämä tulee ylös, niin siihen olisi hienoa lopettaa.

Pitkältä tuntuneen väsytyksen lopuksi kala vei miehestä kuitenkin voiton ja lähti omille teilleen, sain muutaman kerran härnättyä sen tai toisen yhtä ison kalan lähes ottamaan perhoon ja pariin tärppiin mutta sinne se lopulta kuitenkin jäi.

Sain pari pienempää veijaria (mittakaloja kuitenkin) tarttumaan ja ne olivatkin pirteitä kavereita, muutaman hienon hypyn jälkeen ne tulivat molemmat ylös ja laskin ne menemään, kunnes alkoi taas olla liian pimeää kalastaa ja päätin suunnata kohti autoa, kalalupahan loppuu pimeän tuloon.

Poistuin paikalta ja taas se halvatun koira alkoi räksyttämään (olinhan aikalailla sen tontin rajamailla ja pilkkopimeässä), päätin juosta hieman kauemmaksi, muistaen kuitenkin että 2 vapaa olin jättänyt ylävirran suuntaan, josta ne piti käydä noukkimassa mukaan.

Löysin pimeyden keskeltä vavat ja lähdin autoa kohti, otsalampunkin paristot olivat sopivasti niin hyytyneet, ettei siitä pahemmin ollut iloa.

Nakkasin vavat täyspitkinä autoon (onneksi on tilaa autossa) ja suuntasin ison tien varressa olevalle levähdyspaikalle siivoamaan kalat, ei siellä umpipimeässä metsässä olisi mitään nähnyt, toinen oli odottanut kiltisti autojääkaapissa ja ihan hyvässä kunnossa oli vaikka se oli saatu n. 14h aiemmin.

Siivosin sitten kalat ja huuhtelin vesileilissä olevilla jämävesillä käteni ja kuivasin paperilla, no suurin osa lähti, sitten taas hieman reilu tunnin ajoetappi kämpille pimeyden vallitessa.

Pääsin perille nopeasti hyvissä fiiliksissä ja kerroin hameväelle upeista kalastushetkistäni, mahtava reissu kokonaisuudessaan, adrenaliinia veressä monella tapaa…


Näin jälkeenpäin tutkittuani en ollut kuitenkaan oikeassa paikassa, vaan vielä olisi pitänyt jatkaa matkaa ja toisella puolella virtaa, jälkikäteen Fauna Bledin myyjä sanoi, että olisi pitänyt rohkeasti mennä sotilastukikohdan alueelle, paljon helpompi puoli kuulemma kalastaa, ensi kertaan siis jää se...