Vehmas- ja Koskelankoski (Virrat) | 5.6.2012 07:00

Polvivammasta johtunut 4 kuukautta kestänyt tuskaisen pitkä kotinurkissa pyöriminen päättyi lopultakin, kun uskaltauduin lähtemään mukaan katselemaan Kotalankoskien kuohuja.

Kohteeksi oli valittu Vehmaskoski, sillä virtauskäyrien mukaan vettä oli liikenteessä vielä varsin reippaasti Kituskoskea ajatellen. Toki Vehmaskoski on muutenkin helpompi paikka tällaiselle jalkapuolelle. Kosken rannassa oltiin klo 6.40 ja ehdittiin hyvin vielä hörppäämään kahvit ennen kalastuksen aloitusta. Luvat oli otettu alkaviksi klo 7.

Rasiasta valitsin ahvenstreamerin päätyperhoksi ja sivutapsiin yllättäen kirkkaan tinselin. Aloitin kalastelemaan koskea sillasta alavirtaan päin ja uppoperukkeella sain uitettua perhot mukavasti juuri pintakalvon alle.

Noin 20 min kalastettuani läheiselle kivelle pyrähti koskikara ja jäin hetkeksi seuraamaan sen touhuja. Samassa perhojeni kohdalla vilahti pinnassa taimenen pyrstö heittäen mukavat pärskeet ympärilleen. Vahvistus kalan tarttumisesta tuli noin nanosekunnissa, kun vapa vääntyi kauan odotetulle kaarelle. Kala antoikin mukavan vastuksen ja jouduin jopa seurailemaan sitä muutaman metrin alavirtaan löytääkseni sopivan haavitsemispaikan. Haaviin solahtikin väsyttelyn jälkeen ahvenstreameriä maistanut 52 cm taimen, joka päätyi mukaan ruokakalaksi.

Kosken alaosasta sain vielä tärpin, kun kosken asukki kävi näyttämässä täpläistä kylkeään. Tavoitteli jälleen affenaa, mutta ei onnekseen tarttunut.

Vaihdoin perukkeen ja perhoiksi pari larvaa ja pupan. Larvastelin koskea alhaalta ylöspäin, eikä aikaakaan kun taimen kelpuutti oliivin larvan erään kiven huopeesta. Kalalla oli mittaa 42 cm ja se saikin alamittaisena jatkaa uiskenteluaan.

Omalta osaltani kalakontaktit jäivät tähän. Ohjelmassa tosin olikin tässä vaiheessa makkaranpaistoa ja kahvittelua. Iltapäivällä jalka ilmoitteli, että olisi aika lopetella kalastus. Neljän maissa lähdettiin kotimatkalle ontuen, mutta onnellisena. Oli kaikin puolin mukava kalastuspäivä.