Vantaankoski | 13.7. 2012 08:30 | Sturgeon

Perjantai 13. epäonnenpäiväkö?

Kello pärähti soimaan kuudelta aamulla. Illalla pitäisi jaksaa töihin lähteä. Ei taida jaksaa lähteä kalaan. Kello herättämään uudelleen 8.30. Silmät ummistaessani mietin muutaman edellisen päivän käyntejä Vantiksella. Alamittaisia taimenia, joista komeimpana n. 40cm pinturikala. Nämä tietenkin c&r. Lisäksi, salakoita, sorvia, turpia, haukia, ahvenia ja lahnoja. Yksi kirren karkuutus, kun 12# nymfikoukku oikeni kovassa virrassa. Lisäksi yksi (mielestäni) mertsarikosketus, kun sellainen oli selästä kiinni pitkän aikaa. Sitä ei tietenkään lasketa, mutta ainakin pitäisi nousukalaa olla. Pari oksaa oli myös hetken ajan sykettä nostanut, kun ne virran mukana "taistelivat" vastaan. Ärsyyntymistäkin oli ollut, ku joku tulee kylkeen kiinni viskaamaan oranssia viitoskoon lippaansa, kun itse vasta on aloittanut paikan haravoimisen.

Ei hemmetti, taidanpa kuitenkin lähteä! Seuraava kerta menisikin sitten aikaisintaan tiistaille. Koirat lenkille, kamat kasaan ja auto kohti koskea. "Yli 40 senttinen kirre tai yli 50 senttinen taimen ruokakalaksi" hoin taas mielessäni.

Jotain ihmeellistä tässä aamussa oli, koska saapuessani parkkipaikalle, paikalla oli vain yksi auto, joka sekin lähdössä juuri pois. Saisin siis valita vapaasti aloituspaikan. Aurinkokin paistoi. Päätin mennä Kehä III:sen poolille. Laitoin perukkeen päähän pinkin #8 leechin, jossa vihreä häkilä koko rungon matkalta ja päässä Rainbow-kuulapää. Lisäpainoksi yksi hauli. Aloitin haravoimaan aluetta perhoa vapaasti uittaen. Vähitellen siirryin pitempiin heittoihin ja viistätykseen. Mitään ei tapahtunut, eikä pohjakosketuksiakaan liiemmin ollut, joten päätin lisätä yhden lisäpainon perukkeeseen.

Juuri kun sain painon lisättyä perukkeeseen alkoi taskuni täristä. Kukahan mahtaa soittaa tähän aikaan aamusta? Eikä kun sehän olikin herätyskello, 8:30! Sammutin herätyksen ja hymyilin, oli tämä silti oikea ratkaisu. Uusi heitto, uudestaan alueen haravointi, mutta syvempää tällä kertaa. Seurasin katseellani heittosiiman päätä, jolloin siinä näkyi pieni nykäys. Vaistomainen vastaisku ja vapa kaarella. Liikettä ei tapahtunut, joten taisi tulla tuttu pohjakosketus. Samassa jarru huusi SKRIIIIIII! ja siimaa juoksi ylävirtaan päin metritolkulla! Nopeana kaverina päättelin, että uppotukit eivät ylävirtaan ui - ainakaan tuolla vauhdilla! Vavassa alkoi hirveä jumputus ja mietin, mikä helkutti siiman päässä oikein on! Olisiko se taas niin perinteeksi muodostunut hauki? Kala sinkoili hetken aikaa edes takas poolissa, jolloin mietin mielessäni "onneksei se lähden alavirtaan". Kala taisi lukea ajatuksi ja säntäsi alavirtaan. Huomasin hokevani ääneen "älä mene sinne, älä mene sinne". Nyt näin myös ensimmäisen kerran hieman kalasta: kirkas kylki välkehti hopean ja violetin eri sävyissä. Hauki se ei siis ainakaan ole! Olisiko se lohi? Iso pyrstö apunaan kala ui eestaas virrassa ja toivoin vain, ettei se pääsisi irti. Noin 10 minuutin (jälkikäteen mietittynä) tempoilun jälkeen kala tuli ensi kertaa aivan rantaviivaan. Se on iso taimen! Haavi oli n. kolmen metrin päässä takanani, joten yritin pakittaa hakemaan sitä. Samassa kala säntäsi taas alavirtaan ja minä sain taas hokea "älä mene sinne, älä mene!" No uudestaan kelaamaan ja melko nopeasti taimen tuli taas rantaviivaan. Nyt oli haavi kädessä mutta ongelmana, miten minä sen nyt haaviin mahdutan. Haavin pussi on 37cm pitkä ja samat 37cm syvä. Kala oli sen verran väsynyt, että se suostui lopulta istumaan haaviin. Woohoo! Nopeasti kännykällä parit hätäiset kuvat ja nopea pituuden mittaus. 67cm oli tällä komistuksella mittaa, painoa veikkaan 3-3½kg. Kalan elvytys ja takaisin porskuttelemaan isolla pyrstöllään. Huhhuh, olipahan taistelu ja onpahan oma enkkataimen!

Minun silmääni tuo näyttäisi nousukalalta, ainakin oli kovin eloisa ja upeassa kunnossa kaikki evät. Sanokaa joku viisaampi, jos olen aivan väärässä. Kaiken kaikkiaan onni potki minua tänä epäonnenpäivänä ja kannatti herätä! Ruokakalaa ei tullut, mutta eipä jostain syystä haittaa yhtään!