Muotkatunturien alue 1.-30.6. | 1.6.2012 04:10

Reissukalastaja matkallaan.

”Koko kesäkuu tunturissa koiran kanssa kahdestaan”, jo pelkkä ajatuskin kevättalvella sai mieleni kirkastumaan. Makustelin reissua monen monta kuukautta etukäteen. Toukokuu meni arkea järjestellessä ja reissun ruokia kuivatessa. Kaikki varusteet huolsin ja kävin muutenkin läpi joka nippelin ja nappelin.

1.6. Auto parkkiin ja viimeiset venyttelyt 1022km jälkeen. Lähtöpaino 108kg valitti vaaka. Rinkka selkään (48kg) ja nokka kohti tunturialuetta. Kesäkuun alku oli kylmä ja kevään merkkejä ei ollut vielä näkyvissä. Notkoissa oli lunta. Koivujen silmut olivat vielä ruskeita. Tuuli kävi julmasti luihin ja ytimiin. Kotakangas pystyyn ja muutenkin base camp kuntoon. 1-5 päivän reissuja tästä leiristä tulisin tekemään. Ei tarvitse kaikkea tavaramäärää koko ajan kanniskella. 3x4m taffeta-kangas ajoi lyhyillä reissuilla majoitteen asiaa. Pienempi reppu oli mukana näitä lyhkäisiä retkiä varten.

Ensimmäisellä viikolla ei perhostelusta meinannut tulla oikein mitään, tuuli liian lujaa, lyhyttä siimaa piti uittaa. Sain kuitenkin harjuksia jokaisella kerralla kun vaikeimman kautta kovassa tuulessa siimaa vatkasin. Korkeintaan kaksi kalaa kerralla otin ja lopetin kalastamisen siltä päivää. En ole C&R miehiä, muuten kuin alamittaisten kohdalla, mutta siitä ei tarvinnut murehtia tällä reissulla yllätyksekseni kuin vain kerran! Koiran kanssa ruuaksi kun meille riitti korkeintaan kaksi kalaa päivässä. Oli meillä varattu jokaiselle päivälle kuivamuonaa, jotka oli kevään kynnyksellä kotona kuivannut.

Toisen viikon alettua alkoi koivikoissa silmujen kärjessä näkyä jo vihreää. Eräänä aamuna kodasta ylös kömpiessämme maa oli valkoinen, taisi olla 9.6. Olihan niitä pakkasöitä ollut, mutta nyt lumi peitti ohueltaan maaston jokaisen kolkan. Koira pyöri ympäriinsä ja oli yhtä ymmyrkäinen kuin isäntä. lauleskelin koiralle: ”jos metsään haluat mennä nyt, niin takulla yllätyt”. Muistelin että 1984 kaverin kanssa käsivarressa vaeltaessa oli 13.6. aamulla lunta maassa. Eihän se sitten voi mitenkään harvinaista olla ;)! Sain perholla 63cm vihernieriän zululla. Kun en ole C&R miehiä, niin ruuaksi päättyi se lima. Seuraavana päivänä tuli sitten larvalla toinen lima, 67cm. Nyt alkoi jo paukas jo v***tuksen päälle! Mutta periaatteistani pidän kiinni ja koira ja mies söi ilman hurraa-huutoja senkin kalan. Kaatoryyppyjä ei sille kalalle uhrattu. Kolmatta päivää en kehdannut aloittaa samalta paikalta, reppu selkään ja jalat alle.

Aurinko ei laskenut koko reissulla ollenkaan. Oli kylläkin niitä aikoja jolloin harmaus peitti taivaan ja maan useiksi päiviksi. Puolet koko ajasta satoi vettä ja suurimmaksi osaksi tuuli. Kun tuuli pohjoisesta - jäämereltä, oli julmetun kylmä! Oikealla asenteella ja ennen kaikkea oikein valituilla varusteilla pystyy hyvin nauttimaan retkestä tuli taivaalta mitä tahansa.

Kolmannella viikolla oli kesä jo täydellä teholla käynnissä. Riekot pesivät purojen varrella pusikoissa ja hilla kukki. Lämpötila ei enää mennyt yöllä pakkasella, mutta shortsipäiviä oli ollut vain puolikas. Ei se minua haitannut, sillä ei kala kunnolla helteellä syö. Olkoot helteitä haluavat etelässä! Halusin ehdottomasti matkatessani mennä maisemareittejä pitkin. Tarkoittaen sitä että tunturien yli mennään. Välillä huipulla tuuli niin lujaa, ettei hentoisen pojan jalat meinanneet maassa pysyä!

Neljännen viikon aluksi vaihdoin pikitien toiselle puolelle, pääosin järvikalastuksen pariin. Kalakaverilla on muutamien järvien rannalla veneitä. Perhoa uittamaan veneestä. Siika maistui hyvälle kolmen viikon harjuksen syömisen jälkeen. Hyttysiä oli oikeastaan ollut vain juhannuksena ja kahtena päivänä ainoastaan. Rakeita tuli taivaantäydeltä eräänä päivänä. Onneksi oli vanhan kalastajien majan kohdalla ja sain suojaa sieltä. Rakeita tuli niin lujaa että kupoliin koski kun kypärää ei mukaan tullut. Tuuli auttoi hyttysasiassa, muuta hyvää en koko puhurista löytänyt. Puhelin kun ei niillä seuduilla kunnolla kuulunut, niin kiinnihän se oli ja akku riitti aivan hyvin. Tuntureilta lähettelin muutamia kuvaviestejä kavereille. Eipä muita kulkijoita näillä seuduilla polkuni kohdalle sattunut, rauhassa sain olla. Mitään suurempia harjuksia ei tällä reissulla tullut, 39-44cm oli kaikki. saalispaineettomalle reissukalastajalle kun riittää, että nauttii luonnosta ja saa kalaa välillä maistaa. Tällä reissulla mahan täydeltä aina kun siltä tuntui. Munia ei tarvinnut padassa liotella .

Kesäkuun lopussa hillan kukinta oli ohi ja riekon pojat olivat kuoriutuneet. Sauna teki hyvää pinttyneelle nahalle ja mielelle. Kuukausi meni yllättävän nopeasti. Vaaka näytti nyt 95kg, kolmetoista kiloa oli jostain kumman syystä johonkin karannut! Repun paluupaino oli vain 22kg. Haikein mielin käänsin auton keula Savoa kohti ja lohduttelin mieltä ajattelemalla tulevaa syksyistä Posion metsästysreissua.