Kiiminkijoki (Ylikiiminki) | 14.6.2013 06:00

Merkintä tulee nyt hieman myöhässä. Koko kyseisen viikon oli ilma mitä surkein. Kylmää, sateista ja tuulista. Perjantai aamuna kuitenkin päätin lähtä yrittämään, josko jokunen kala tulisi. Eipä ollut turha reissu.

Vesi oli yllättävän matalalla aikaisempiin vuosiin verrattuna. Katselin ympärilleni ja kuulin siellä täällä kalan hyppäävän kuitenkaan yhtään niistä näkemättä. Kävelin sahasaareen ja sidoin fägärin perukkeeseen ja aloin edetä koskialuetta ylöspäin. Kalastelin tarkkaan alueen ja tunnin jälkeen oli plakkarissa kolme täysimittaista harjusta ja pari alamittaista.

Siirryin saaren toiselle puolelle jossa jatkoin kalastusta. Pääsin syvän näköisen kosken alapuolisen syvänteen kohdalle missä sitten ronkin sen reunaa. Sain kala kontaktin, joka tosin päätyi vain ohi menneeseen iskuun kalan osalta. Kotin pari kertaa samaa kohtaa tuloksetta. Laitoin röökin palamaan ja polttelin sen rauhassa loppuun. Koitin uudelleen ja tällä kertaa sain kalan nousemaan perhoon onnistuneesti. Nätti mitallinen harjus. Siirryin muutaman askeleen ylemmäs ja jatkoin saman reunan pommittamista, josta sain arviolta muutama minuutti edellisen jälkeen uuden tärpin. Kala oli jälleen harjus. Otin muutaman lisäaskeleen edetäkseni vielä, mutta joki syveni yllättäen ja oli lähellä ettei näkyville olisi jäänyt kuin hattu. Selvisin säikähdyksellä. Onnistuin kompuroimaan matalemmalle tuloksena jokeen tippunut vapa ja märät hihat. Onneksi sain ongittua välineet joesta...

Hetken huilittua käveleskelin liukkaalla kalliolla ja pysähdyin katselemaan nopeavirtaista ränniä jonka lopun jakoi kahteen virtaan suuri kivi. Arvelin kiven pitävän ympärillään kaloja, mutta nopean virtauksen vuoksi kalastus pintaperholla olisi nopeaa ruoskimista. Päätin kuitenkin kokeilla ja tovin virvottuani totesin paikan olevan hieman turhan vaikea kalastettava ainakin minulle. Heittelin muutaman kerran huvikseni sinne tänne ja katselin samalla ympärilleni. Perho alkoi juuri viistämään lujaa ja samassa välähti pinnan alla ja vesi roiskahti. Säikähdin tolkuttomasti ja riuhtaisin vapaa. Luulin aluksi missanneeni kalan ja aloin lappamaan siimaa sisään jotta paikantaisin perhon, mutta kuinka ollakkaan kala oli kiinni. Taimen oli vaisu ja alle minuutissa se oli haavissa.

Jatkoin nousua jokea ylöspäin uhmaten liukkaita kallioita. Sain muutaman ota tai jätä korkeintaan juuri ja juuri mitallista harjusta edetessäni ylöspäin. Luontoäiti päätti lopulta kuitenkin sitten kastella minut ja kaatoi päälleni jäätävän rankkasateen, kun kerran olin säilynyt suht. kuivana aikasemmin uhmanneesta uimareissusta.

Kaiken kaikkiaan oikein mukava pisto koiteliin. Seuraavaa kertaa odotellessa.

Ainiin, kaikki kalat pääsivät siis takaisin.