Gysinge | 15.6.2016 22:57

Yritin saada kalakaveria jostakin mukaan Gysingille. Naapuri lähdössä Landöhön seuraavana päivänä, muita ei kiinnostanut ja osa töissä.

Eipä siinä sitten muu autanut kuin lähteä omin nokkineen sinne. Hyvä oli ajella; vähän liikennettä. Kalakorttiautomaatti oli viime kerran käymisen jälkeen hävinnyt kyläkaupan seinästä. Kauppias sanoi sen seisovan parkkipaikalla. Minä sinne ja automaatti rikki. Takaisin kauppiaan puheille ja hän minulle sitten kortin kirjoitti.

Ajoin ensimmäisen kosken laavulle. Siitä suomiseuran lentopalloukot olivat pari viikkoa sitten saaneet muutaman taimenen. Lueskelin ilmoitustaulut ja otin pari kuvaa. Laittelin verkkaiseen tahtiin vehkeet kuntoon. Perhon valinnan kanssa tuli sitten ongelmia, kun en tiennyt pitäisikö kalastaa pinnantunnumassa vai pohjan läheltä.

Heittelin kuulapäätä yläkoskeen. Joka toisella heitolla leviä kiinni ja muuta roskaa. Vaihdoin streameriin, mutta ei sekään toiminut. Kyllästyin ja ajoin toiseen uomaan katsomaan paikkoja. Näytti paremmalta.

Kalastin kaikki ne tutuksi tulleet taimenen seisontapaikat läpi, joista olen joskus kalan saanut. Ei mitään muuta kuin muutama ahven.

Katselin taas yläkosken puolelle ja tuli vahnat muistot mieleen. Siitä aika vuolaasta koskesta entinen perhokaverini näytti minulle taitonsa. Nappasi 2 taimenta kahdella heitolla ylävirtaan. Perhona oli Ronnie Erikssonin sitoma isokokoinen Gysingen nymfi. Heitot olivat tarkkoja. Minä sitä monttu auki katselin.

Siirryin taas ylös. Todella hyvännäköinen taimenen syöntipaikka isojen kivien yläpuolella. Vesi virtasi "paksuna" patoutuen kivien edessä. Vaihdoin perhon kokomustaan pitkäsiipiseen streameriin. Pidensin heittoja pikkuhiljaa ja annoin perhon liukua lähemmäs ja lähemmäs kiviä. Ja siitähän se sitten otti aivan kivien reunasta. Hyvä fiilis päällä kesyttelin sen haavi kuntoon. Tukeva kuntoinen ja 1,3 kg painoa.

Illalla ennen kotia lähtöä sain vielä säyneen samasta paikasta.