Oma yksinkertaistettu versio wanhasta klassikosta
Upea sidos. Pyrstö ja yläkaari yhtyvät kauniisti juuri siinä kohdassa kuin pitääkin. Vyön ja alussiipenä olevan tippetin mustat kohtaavat täydellisesti tehostaen kontrastivaikutelmaa. Tuota yksityiskohtaa ei moni sitoja älyä huomioida. Siivestä näkyvät kaikki materiaalit asiaan kuuluvalla tavalla. Jos pienen "virheen" hakisi, niin kierre hyökkää liikkeelle liian loivasti.
vaikken mikään lohiperhojen asiantuntija ole niin sanonpa että pyrstön cresti aukeaa todella hienosti ja siipien päät tyylikkäästi linjassa..
Tuo kierre on todellakin vain pieni virhe.
Tuossa perhossa on nimittäin joitain aika isojakin virheitä, joita ei välttämättä kuvasta huomaa.
-Silkkirunko on aivan hirveä johtuen hätäisesti tehdystä alusrungosta.
-Perän silkki menettelee
-siipi voisi olla aavistuksen pidempi
-Siipi voisi myös olla ehkä hiukan korkeampi, mutta minun silmään tälläinen matala ja linjakas siipi sopii paremmin.
-Tavi+kesäsorsa tuplasti leveämpi ja vähän pitempi. (tuli tässä kohtaa käytettyä vähän kehnompaa materiaalia, kun säästelin parempia seuraaviin perhoihin.)
-Gutti ei vielä hyvä
-Pää ei ihan ole sellainen kuin oli aikomus, vaikka kuvassa se näyttää
aika hyvältä, mutta luonnossa se ei vastaa minun näkemystä hyvästä päästä.
-Alussiiven voisi sitoa hieman eri tavalla.
Mutta kokonaisuutena ja yleisvaikutelmaltaan tämä perho on minun parhaiten onnistunut klassikko tähän mennessä.
Eipä noita klassisia lohiperhojakaan ole tullut sidottua kuin 10-20 kappaletta.
Erittäinen hyvin sidottu perho. Siipi on sopivan paksuinen, eikä ylileveä.
Pää on sopivan kokoinen ja hyvän muotoinen. Useissa perhorasian perhoissa on pyritty liian pieneen pään kokoon. Moittimista on vaikea löytää.
Olethan tutustunut Perhorasian sääntöihin?