Tuli väsättyä tämmöinen pupu. Ohjeet ovat
PK-lehdestä 4/2003.
Tein pieniä muutoksia.
Varsinkin tuossa ylemmässä, jossa jaokkeet erottuvat paremmin, jatkoperä näyttää käsittämättömän hyvältä. Ohjeisiin olet laittanut perän materiaaleiksi punotun monofiilin ja vinyl ribin. Miten olet sen tehnyt? Itse olen tehnyt jatkoperiä vinyl ribistä sekä punomalla että ongenkoukkusolmulla, mutta tulos on aina erityisesti lyhyissä perissä lopulta jäykän ja luonnottomannäköinen, jotenkin liioiteltu. Monofiilin punominen taas on minulle täysin outo juttu. Jos voisit hieman valaista asiaa, olisin kiitollinen ja säästäisin aikaa, tupakkaa ja hermoja. Pakkohan tuollainen on saada sidottua.
Jatkoperässä taitaa olla sisällä tukena tuota paksua monofiilia ja sen päälle on sitten punomalla tehty vinyl ribistä tuo jatkoperä. Ainakin tuossa jo mainitussa artikkelissa tapahtui näin.
On muuten erittäin hienot perhot siinä.
Huomattavasti paremman näköinen sidos kuin PK-lehdessä. Varsinkin tuo eturuumis. Kannattaa käyttää aika paksua monofiilia tuon jatkorungon tukena. Itse teen kaikki jatkorungot siimaa apuna käyttäen, on nimittäin paljon kätevämpää kuin neulan päälle sitominen.
Niin kai sen ajattelin, vaikka en vieläkään ymmärrä, miten rungosta on saatu noin hyvän mallinen. Ehkä se on sitten miehestä eikä käytetystä tekniikasta kiinni.
Rungon punonta ohjeet löytyy sivulta
http://personal.inet.fi/koti/kai.halonen/pupat.htm
Perhon sitomiseen menee noin 30 minuuttia.
En puno monofiilisiimalla, vaan Vinyl ribillä.
Oli nähtävästi jäänyt pilkku pois.
Kiitos kommenteista.
Olethan tutustunut Perhorasian sääntöihin?