Tämmönen tuli kun aikani pähkäilin, ei täydellinen.
Kait sitä uittaa silti voi, se on sit eri asia iskeekö siihen mikään muu kun pohja.
Vyöt erityisen hyvän näköiset. Fasaanihäkilän siikaset irtonaiset. Ainakin itseampumilla riistalinnun häkiläsiikasilla tympeä tapa takertua toisiinsa.
Rungon värit tuo mieleen Hansin perhon, joka on parhaimmillaan kovalla tuulella, silloin kun aallot lyö vettä sekaisin ja nostaa pohjasta tummaa humusta. Silloinhan yleensä pakataan kamppeet ja poistutaan jokitörmälle muihin askareisiin, mutta uskaliain jää ja kokeilee tätä. Muuten hyvin sidottu perho, mutta pää on liian edessä. Koukku, no olkoon.
Mielenkiintoiset värit.
Hela ja jatke ovat ehkä vähän liian pitkiä,mutta muuten hyvin sidottuja. Pyrstö saisi olla vähän pitempi.. mutta sehän on taas makuasia.
Itse jättäisin nuo kukot tuosta siivestä pois ja sitoisi nuo tippetit irtosiikasista. Pää on ehkä hieman liian edessä
Kaikenkaikkiaan hyvin sidottu perho.
Kannetaan kommentti kekoon..
Kokeilisin alkukauden tai sadejakson aikaan värjäytyneessä vedessä, aamupäivällä. Sidottu hyvin, niinkuin illu totesi maukkaat vyöt.
Ahneus iski tuossa rungon sitomisessa, joten pää lipu liiaksi eteen ja ohan se hiukan mottipäinenkin viä.
Koukuistakin oli puhe "tolle siipi" keskustelussa, et noi on surkeita, mut täytyy niitäkin tuhlailla, kun on tullu ostettua.
No.. koukku kuin koukku. Bartleet mallin koukkuun saa hienoja perhoja, varovainen saattaa saada kalan ylös astikin. Isot lohet on isoja missä koukussa tahansa, mutta etuahan saa kun kalastaa kunnon koukuilla.
Vyöhän on helppo saada siistiks, kun vaan muistaa kiinnittää rungolle siikanen oikeinpäin.
Eli siikasta kun kattoo tyvipäästä huomaa selvästi että se on kuin loivasti harjakatto mallinen, joten sen kun kiinnittää koukun varteen niin että se ns. naaraspuoli on koukun vartta vasten. Sidonta langan kiristyessä on tarkkailtava ettei siikanen pyörähdä. Sit vaan muutama kierros kierretään vieri viereen ja lukitaan, sit kastellaan sormenpää syljellä ja suditaan vyötä taaksepäin.
Siinä se sit kuivuu kenties maukkaan malliseks ja on muun sidonnan tieltä pois.
Näin mä sen teen.
Tässä kun saikulla oon, kerkeen lisäämään vinkkejä tietämättömille kuvien kera, tuosta vyön sidonnasta, toivottavasti on iloa.
Eli molemmissa kuvissa ylinmäinen on se johonka strutsin siikanen on sidottu runkoon kiinni naaraspuoli edellä runkoon, kun taas alinmaiset on urospuoli edellä sidottu runkoon. Ja kyllä huomaa heti mikä tapa on parempi.
Toisessa kuvassa on syljellä sliipattu vyötä taaksepäin, joten se on seuraavien vaiheiden tieltä pois, ei edes "geelillä" tuo huonompi pysy nättinä.
Olethan tutustunut Perhorasian sääntöihin?