Black Doctor (oma näkemykseni)

Ensinnäkin on komea perho. Vähän paksumman kierteen olis voinut valita ja vielä kun olisit sen punaisen kauluksen tuohon sitonu.

Musta Tohtori, yksi lempiperhoistani, tarvittaessa jokakelille. Sekä nousu- että asentokalalle.
Sanotaanko että aina hyvä, varmasti monen monta kesää pelastanut.

Kappas vaan... En ollut tunnistaa heti sitojaa, mutta kyllä tässäkin sitojalle tyypillisiä asioita on. Yksi niistä on hyvä sidontajälki. Vispaajalle sidottu oikein komea Blackie.

Kierteestä olen samaa mieltä, vahvampaa kapaisi. Pitkähkö jatke, mutta kauniin muotoinen. Helaksi kalastusperhoon pitäisi laittaa ovaalia tai pyöreää, silloin tulisi se varsinainen helan tehtävä toteutettua (pitää jatke paikoillaan).

Siipi näyttää sidotun naittamatta kaistoja keskenään, onko näin?

Hienosti toteutettu perho.

Kiitoksia kaverit!

Juho: Paksumman kierteen olisin laittanut jos oisi sopivaa, ei kuitenkaan tuota largeakaan viittinyt laittaa.. Se kaulus unohtui, mutta toisaalta eipähän ole samanlainen kuin kavereilla, sitten kun jokitörmällä seistään..

Omaakin luottoa on jo perholle, mutta varmasti lohien myötä se kasvaa vielä..

Petri: Heh, mulla on vähän normista poikkeava sidontatyyli näissä #4 koukuissa.. Hyvä koukkukoko sinäänsä, kun voi vielä tuolla minunkin vavalla heittää, vaikka siipeäkin olisi paljon.

Jatke lakattu pariin otteeseen, joten ei se siitä varmaan liiku ja jos liikkuu niin sidotaan uusi tai kalastetaan resulla..

Litteää helaksi laitoin siksi, että silkki tulee samalla pohjustettua ja voi silkin huoletta lakata, ilman että silkki muuttaa väriään.

Siiven itse asiassa tässä naitoin levyksi ja sitten harjasin sen pakan auki --> paikoilleen..

Kiitos teille!

-Juho-

no tuota perho on hieno mutta semmonen asia kiusaa silmää että onko tuossa kierros, pari liikaa kierrettä kun se tuntuu jotenkin liian tiheältä. mutta ehkä se johtuu siitä että tykkään paksuista kierteistä ja vähillä kierroksilla.
kaiken kaikkiaan ihan mukiin menevä sidos

"Et soa kaloa,et soa vaikka siulla ois Black Doctor"..näin lausui saamelainen lohimies eräässä V.H.Vainion tarinassa.Siitä päätellen perho on erinomainen yleistyökalu erilaisiin olosuhteisiin.Veikkaisin kuitenkin tuhruista valaistusta parhaimmaksi,en nimittäin ole tätä perhoa lohelle tarjoillut.Kummallista,mutta totta.Sen sijaan sisaristaan hopeinen ja sininen versio ovat olleet joskus lohen leukapielissä.Itse olen uitellut perhoni jokseenkin pinnan tuntumassa,joten lyijyn käytöstä rungossa ei ole kokemusta.Esim.Neidenillä se on kiellettyä,Tenolla ei ole koskaan ollut puhetta asiasta joten kai sitä voi siellä testata.Kannattaa ottaa selvää kuitenkin ensin.Jos haluat varmistaa kalastavuutta mainitsemaasi aikaa,vaihda kierre kultaan ja jopa kupariinkin kesän edistyessä.Viidakkokukot eivät kuulu yleensä Doctoreihin,mutta loppukauden perhoissa ne eivät ole pahitteeksi.Laitahan perho töihin ja kerro missä olosuhteissa onnisti,odotan mielenkiinnolla sillä perhossasi on sellaista wanhan ajan kutinaa.

Tervehdys teille!

Matias: Itsekkin tykkään sellaisista 3-6 kierteen kierteistä, mutta noin ohutta mielestäni pitää kiertää vähän enemmän.. Jos olisi Small/medium-kokoista ovaalia hopeaa (taikka kultaa?) olisin sitä laittanut. Odotas tuota Hopeista Tohtoria, niin siinä voipi olla mieleisesi kierre..

Markku: Tässähän ei ole kuin yksi pitkittäinen suikale sitä lyijyä, rungon päällypuolella, jotta rungosta tulee tasapaksu (taakse kiinnitetty pyrstö, hela, perä jne..) Ei varmaan painossakaan paljoa tee, mutta toivottavasti sen verran että perho painuu pintakalvon alapuolelle, on nimittäin tuo SL53U BL sen verran kepeä koukku, ettei se tukevaa perhoa aina jaksa upottaa, ilman että etukäteen hukuttelee sen kunnolla. Kerron(/Saat tietää) kyllä jos perhoon ottaa lohna.. Voisipa sitä loppukesälle tehdä pari omaa loppukesän tohtoria, ihan varta vasten...

Ottiperhoissa on sitä Wanhanajan kutinaa..

-Juho-

Ei mene kuvaamillasi ajankohdilla, sillä silloin tarvitaan pitempää punaista, pitempää ja tummempaa siipeä ja mielellään kuparihelaa ja kierrettä, kultakin käy ja siihen aikaan silmähöyhenet.
Heinäkuun matalille vesille päiväkalastukseen tämä passaisi. Heinäkuussa saa tuo kierrekin olla tuollainen hento, mutta jätä se painotus pois, hoida upottaminen siimalla. Se miksi tätä matalille vesille laitan, johtuu tuosta runkohäkilän poisjättämisestä, kirkkaissa ja puhtaissa sorapohjissa ei sitä tarvitse, lisäksi tuo siipi on aika käypä päiväperhon siiveksi, siis väreiltään. Jos haluat tummiin kolkkoihin keleihin tällaisen sitoa, niin silloin violetti runkohäkilä ja siipeä tummemmaksi.
Musta tohtori on sen luokan lohiperho ettei ilman sitä joelle kannata lähteäkään, mutta niitä malleja pitää olla monenlaisia, siis eri ilmanalaan ja eri ajankohtaan. Vaikka puhutaan että mustatohtori käy ja pelaa koko kesän, se ei ihan pidä paikkaansa, sillä niin erilaiset mustatohtorit pelaa eri ajankohtana.
Kuitenkin täysin kalastusperhon olet sitonut.
Sellaista miestä, joka on itsellensä mustatohtorin kyhännyt ja sillä vielä todistetusti on tenosta lohen noukkinut, voidaan hyvinkin kutsua lohimieheksi.

Hmm, ensinnäkin kiitosta Pekalle! Mitä myöhempään nousua ajatellaan (=kalastetaan), sitä enemmän pitäis olla punaista? Jostain OPM:n jutusta luin aikoinaan että punainen hävittää värinsä nopeiten(ainakin ihmissilmälle), mitä syvemmälle mennään.. Aika jännä sinäänsä että juuri sitä väriä käytetään useimmiten "iskupisteenä" kaloille.. Elokuulle enemmän ja pitempää punaista? Tämä varmaan jotenkin vaikuttaa kalojen arkuuteen, uskon mä.. Punainen ei näytä lohnista niin erottuvalta ja mielusti mutustelevat PuMu väriä? Tai sitten minun päätelmät on taas ihan hakoteillä...

Ajattelin että, jos teen perhosta mallin, jossa kierteenä on 2xtuo ohut hopea ja niiden välissä keltainen silkki..? Muuttaisiko se radikaalisit tohtorin luonnetta? Kokeilemallakait se parhaiten selviää..

Itse olen huomannut noista wanhoista klassisista, mitä olen netistä etsinyt (joillakin arkistoituna niitä ikiwanhoja 1800-1900-lukujen taitteesta), niin niisä on tuota mallardia, tavia ja kesäsorsaa käytetty huomattavasti nykymaailmaa enemmän. Mieleeni tulikin, että onko mallardilla tummennettu siiven profiilia ja gadwall/tavi harmaannettu sitä mm:sade keleille? Huomasin myös että monissa tummasiipisissä perhoissa, ei välttämättä edes ollut mallardia..? Tämäkin tukisi minun ajatusta.

Pohtiminen on niin kauan hauskaa, kunnes siihen kyllästyy..

-Juho-

Ei ne värit ihan heti pinnan alla ala katoamaan, kyllä siinä mennään jo muutamaa metri syvemmälle. Jos perhoon aletaan hakemaan iskupistettä syväkalastukseen, se olisi sininen. Harva kai kuitenkaan onkiin lohia yli viiden metrin montun pohjalta?

Niin, en huomannutkan jatkeen lakkausta, mielessä kävi että siinä on jotain erikoista. On muuten hieno.

Materiaali pohdintaa voi helpottaa sekin tieto että ne oli suhteessa jopa kalliimpia kuin nykyään, papukaijat sun muut. Trappi taasen oli suhteellisen edullinen koska sitä löytyi Euroopasta, siihen aikaan lajin kotikontuja ei oltu vielä "tuhottukaan". Mallardia, tavia ja kesäsorsaa lienee laitetun siipeen helpon saatavuuden takia, haulikko kainaloon jne... Mikäs niitä laittaessa, parasta siipi materiaalia.

Muutenkin siiven kaistat oli muutaman sikasen levyisiä, esim 5/0 koukkua vastaavassa perhossa trappia saattoi olla perhossa kuusi sikasta ja tietty mukaan kaikkea muuta reseptiin kirjattua sikasta, yhteensä 16 - 20 sikasta. Aikanaan sitten perhoissa sikaset on löytänyt tämän nykyisen järjestyksestä siivessä, ihan alkuaan mallard sattoikin olla alussiipenä.

Niin, ei ikinä lyijyä lohiperhoon, se kuuluu eri tyyppisiin perhoihin.

Näitä wanhoja perhoja kun tutkii, niin vakuuttavia päätelmiä niistä saa, mutta pitää muistaa että sen ajan perhot on kehitelty brittein saarten jokiin, jotka kyllä poikkeavat meidän joista huomattavasti ja ne perhot täytyy muuttaa meidän olosuhteisiin.

Tervehdys taas!

Pete: Muuten kyllä ihan samaa mieltä, mutta tuo

"siiven kaistat oli muutaman sikasen levyisiä, esim 5/0 koukkua vastaavassa perhossa trappia saattoi olla perhossa kuusi sikasta ja tietty mukaan kaikkea muuta reseptiin kirjattua sikasta, yhteensä 16 - 20 sikasta." vähän kalskahti oudolta.. Kyllä niissä on ollut (riippuen sitojasta) myöskin niitä 30-40 siikasisia perhoja, naitettuna ehkä vähemmän kuin harjattuna..
Lupaan lopettaa tuon lyijyn käytön.. Täytetään se ura sitten vaikka sillä jämäsilkillä..

Pekka: Tuokin on totta, maassa maan tavalla.. Tosin toimiihan nuo suurinpiirtein yhtähyvin norjan pohjolassa, kuin riteilläkin nuo klassiset levysiivet.. Ei tietenkään tarkoita että se olisi se ainoa ja oikea tie, vaan yksi haara muiden joukossa..

-Juho-

Katsokaas ao. linkistä lisää..
http://www.artofangling.com/caerhowd.html

Linkki päässä on hieno ja kattava kokoelma perhoja, aika hienoja monofiili-gutteja näyttää eksyneen sekaan, lieneekö sitten perhoja korjailtu vuosien saatossa. Siimagutteista voi päätellä taasen sidonta-ajankohtia. jos sitoja on syntynyt 1850 tietämillä, näyttää olleen vieläpä majuri, eli armeija takana vapaa aikaa edessä, päästään sitomispuolella kätevästi 1900-luvun alkupuolelle. Ne monofiili-guttit taasen vihjaavat perhojen seassa olevan muutakin kuin tekstissä mainitun kaverin perhoja.

Sen verran monta reseptiä tuli syksyllä käännettyä suomeksi, että jotain jäi näppituntumaksi sitomiseenkin. Yksi näistä on sana mixed. Yksinkertaisimmillaan sekoitamista, ja kun 1800-luvun reseptissä pyydetään sekoittamaan sikaset huolellisesti, päästään hyvin sekoitettuun siipeen. Niin siipi koottiin 1800-luvun puolella. Pryce-Tannatt teki lopulta todellisen lohikannansuojelutyön kirjassaan kun laittoi siivet naitetuiksi levyiksi siipeen. Vuosien saatossa etenkin "maassa missä kaikki on suurempaa kuin muualla", luotiin "siipikin on suurempi kuin muilla". Alkuperäsimmillään lohiperhot oli huomattavasti sirompia kuin tuon kokoelman perhot. Syykin oli suhteellisen selvä, alkujaan hevosen jouhisiimat sittemmin silkkisiimat, ei oikein saaneet tuuheita perhoja uppoamaan tarpeeksi syvälle. Jäi siis kaksi keinoa, joko suurempi koukkukoko tai vähemmän siipeä. Ehkä onneksi näin, jäi lastenlastenlapsillekin kaloja.

Tämä nykymuotoinen, monen ihannoima siipi malli on 1900-luvun lopun ilmiö. Hyvä ja kaunis siipi, jatkaa kunniakkaasti lohensuojelutyötä, mutta on ihan tosissaan kyllä sitojan taitojen mittarikin.

Mutta, useimmiten olen nykyään alkanut toteamaan "kukin sitoo perhonsa siten kuin sen oikeaksi tuntee".