Perho joka ei paljoa esittelyä tarvitse. Varma jokapaikanhöylä seisovaan ja virtaavaan veteen. Perhomallin kehittäjästä en mene aivan täyteen takuuseen, mutta muistaakseni Haily kehitti ainakin yhden Royal Coachman -malleista ja omaan muistiin se oli juuri tämä perinteinen pintaperho. Perhossa ehkä hieman normaalia vahvempi häkilöinti jotta viistätys onnistuu helpommin.
Todella upea sidos! Perhon kuvaaminen muustakin suunnasta kuin vain sivulta on kannatettava tapa, semminkin silloin kun on kyse näistä jaetuista siivistä, kaksisiipisistä tai muista sellaisista perhoista, joista pelkkä sivukuva ei vielä anna koko kuvaa perhon hahmosta.
Semantiikkaa: kyseessä on Royal Wulff, ei Coachman, jossa pyrstö on kultafasaanin tippetistä. Olen aina ihmetellyt tätä nimieroa, mutta kyseessä tietty taitaa olla orkkis-Coachmanin kehitysversio ja on haluttu varjella maailmankuulun esikuvan originaalinimeä.
Itse olen nämä tehnyt Wulff -versioina, koska minusta tuo kultafasaanitippetpyrstö tuntuu Suomen hyönteisfaunaan hieman vieraalta.
Kiitos hyvästä palautteesta. Juu ja onhan tuo siis selvä Royal Wulff, eikä Coachman niinkuin sen olen näköjään sitten lopulta kirjoittanut. Ei pitäisi yrittää enään tehdä mitään älyllistä klo 02 jälkeen. Lopputulos on aina tälläinen... Ihme karvakin on häkilään takertunut mikä omaan silmään häiritsee(huomasin vasta nytten), mutta ei kai tässä pidä itselle liaan ankaraksi ruveta... Palautetta vaan tulemaan myös muidenkin kokemuksista perhon kanssa.
HUOM!
Eli siis perhon oikea nimi on Royal Wulff ja täten myöskään John Haily ei ole perhon kehittäjä.
Jos ollaan ihan tarkkoja, niin Quack Coachman oli ensimmäinen R.C:n karvasiipiversio ja Lee Wulff taisi kutsua versiotaan aluksi nimellä Bucktail Coachman (tai jotain sinnepäin), mutta Dan Bailey piti Leen tukevaa pintaperhon rakenneratkaisua niin mainiona, että kehotti häntä liittämään oman nimensä perhoihin. Näin syntyivät myös nimet White ja Gray Wulff.
Tippet on räikeydestään (väri) huolimatta loistavan "hyönteismäinen" materiaali perhojen pyrstöissä. Syynä lienee se, että kala näkee asiat eri tavoin kuin ihminen. Tokihan harvahko tippet-pyrstö luo paremmin vaikutelmaa hyönteisen ruumiinosasta kuin katuluutaa muistuttava karvasuti.
Karva tietenkin tasapainottaa tuuheasiipistä sidosta ja kelluttaa höyhensiikasia paremmin. Pienissä ja hentosiipisemmissä sidoksissa (koot 14-20) on myös ruskean kukon siikasista sitaistu pyrstö ollut hyvä.
Sairaan hyvin onnistunut pinturi, yksinkertaisesti uskomattoman kaunis sidos. Luulisi kyllä tanelle ja harrille toimivan koskilla ja kirrelle pintaperhotyynenä päivänä lammilla Minkäs "merkkistä" kukkoa oot käyttänyt häkilässä? Näyttäis nimittäin aika hyvälaatuselta?
Todella kaunis kuninkaallinen! Kelluu taatusti hienosti tuon häkilän ja pyrstön varassa. Ehdottomia pintaperhoja jokaiseen rasiaan ja oman käsitykseni mukaan ainakin harjukset pitävät tästä kovasti! Sidonnassa ei moitteita,loistavaa jälkeä!!
Häkilä on tuota noin Whiting Hebert pinturiniska (silver) jonka hommasin kesällä Nummelan honkkarista. Tais maksaa joku 60-70€ kun muualla taitaa olla lähemmäs 90€. Mielestäni melkein täydellinen ostos oli enkä ole katunu ostoa kertaakaan.
Royal Wulffia kannattaa kokeilla myös indikaattori-perhona, jolloin pyrstössä kannattaa suosia juurikin peuraa tai hirveä. Eli koukunmutkaan sopivan pituinen siimanpätkä ja päähän kuulapää nymfi/pupa.
Toimii kuin junan vessa.
Ainut "vika" vaan kun kalat eivät aina ymmärrä että se "pyytävä" perho on se alaperho, eikä pinnalla kelluva #10-14 tuuhea pinturi!!
Olen itse sitonut näitä Wulffeja hyvällä menestyksellä, etenkin pienemmissä kokoluokissa # 16-18, myös linkin tapaisina parachute -versioina. En tiedä onko tuosta erilaisesta häkilöinnistä johtuvasta syvemmällä uinnista haittaa. Eittämätön etu ainakin on stabiili uintiasento; ei pääse kellahtelemaan kyljelleen.
http://www.bigyflyco.com/items/dry-flies-n-z/parachuteroyalwulff-detail.htm
Myös Davie McPhail`in uppoversio on osoittaunut ottipeliksi:
http://www.youtube.com/watch?v=AktOUe6aV3w
Olethan tutustunut Perhorasian sääntöihin?