Lohen hämäämiseksi kirkkaalla kelillä.
Runko liian ohut ja kierrettä liikaa. Alussiipi liian lyhyt. Muu siipi taas liian pitkä ja epätasainen.
Ja paskat, sanon minä! Ohut, sileä silkkirunko on vaikea saada hyväksi. Mitä siipeen tullee niin kettusiipi saa olla tuon pituinen, koska ketun kärki ei lopu kuin seinään, vaan se tavallaan harvenee. Jos siipeä lyhentäisi, se näyttäisi liian lyhyeltä. Ja koukku on sen verran iso, että mittasuhteissa noin ohuella kierteellä on aika mahdotonta...
Kisav tuossa kertoikin jo tärkeimmät... Tuohon lisäisin vielä, että eturunko voisi olla 2/3 rungosta ja takarunko 1/3. Karvarunko ei saa olla juurikaan muutarunkoa paksumpi. Lisäksi tuo ovaali rungon kierre on liian ohut, jos vaikka laittasit seuraavalla kerralla paksumpaa. Muuten "ihan kiva".
Ihan näin sivusta katsojana haluaisin todeta ettei lohiperhoissa ole itsetarkoitus tehdä asioita vaikeasti (=tyhmästi) vaan perinteisesti ideana on ollut niiden mittasuhteiden noudattaminen. Jos katsotte klassisia lohiperhoja (tai ihan mitä vain mestarien sitomia perhoja) on niissä huomattavasti paksumpi runko. Kyllä tuo runko on aivan liian ohu täyttääkseen lohiperhon mittasuhteet!
Karvan tasaaja on sen vuoksi kehitetty, että karvasiivestäkin saa tasaisesti loppuvan.
Nämä ovat tuttuja asioita sidontakisoja kahlanneille.
Minusta kannattaisi suhtautua perhonsidontaan fiksusti. Tunne ja intohimo on hyvä asia, mutta on syytä pysyä asiassa ja yrittää argumentoida asiansa asiallisesti
Hyvin sidottuja yksityiskohtia rungossa ja perässä. Siinä on hyvä pohja lähteä hiomaan mittasuhteita!
Sivulliselle:
Karvantasaajan käyttäminen ei ole mikään välttämättömyys, mielestäni ennemminkin päinvastoin.
Kaunis perho. Niin kuin jo edellä mainittiin, niin kettu on oheneva materiaali eikä vaadi toimenpiteitä latvan suhteen ja kevyessä virrassa kärjet elää hyvin. Itse ehkä tekisin hiukan paksumman rungon. Mittasuhteista voi kai olla montaa mieltä. Kungon väriä vaihtelemalla oiva ahvenjäljitelmä.
Olethan tutustunut Perhorasian sääntöihin?