streamer kalastus

yks resepti joka on toiminu ja helppo sitoo.
4 koon streamerkoukku. sinne perään lyhyt flasabou nippu,(paksu). vähän matka päähä ohuempi mutta pitempi flashabou nippu, ja sit mustasta marabousta selkä(lyhyempi ku se pitkä ylempi flasabou)pään voi tehä kuulasta tai mudler tai sidontalangasta pää.
pitäis se loppu olla semmone suippo.ohenee siis sinne loppuun päin.TOIMII!!!! sain tuhmakoskelta joskus muutama vuos sitte vähä tommallisella streamerilla 1,7 kirkkaan nousutaimenen, oli kevät.!!

jänkäkoira kirjoitti:

> itse olen streameria uittanut virrassa ja antanut sen vaan olla
> virran vietävänä.painotus kyllä auttaa niin saa perhot lähelle
> pohjaa..

Yksi tapa kalastaa streamerillä on antaa sen olla virran mukana. Toimii joskus hyvinkin. Riippuu paljon paikasta miten on parasta kalastaa. Jos on kovaa virtaa ei kala kuitenkaan itse uittamista niin ehdi katsoa, joten silloin kannattaa (ja muutenkin) keskittyä ensinäkin siihen, että saa perhon sellaiseen paikkaan, mistä kala sen näkee. Tähän voi vaikuttaa uittamisen lisäksi perhon mallilla ja painotuksella.

Streamerillä voi kalastaa myös nykimällä sitä sisään pikkupätkissä, jolloin se näyttää (pakenevan) pikkukalan uinnilta. Kosken niskoilla ja rauhallisemmissa virtakohdissa ainakin tuntuu tälläinen uitto toimivan.

Ensiksi kannattaa siis huolehtia siitä että saa perhon kalan näkyviin ja sitten miettiä miten maksimoi kalalle tulevan ärsytyksen. Siihen ei mitään yleispätevää sääntöä ole, mutta kokeilemalla selviää.

--
MNi

ei sitä pomputella vaan heitetään poikki,vasta tai myötävirtaan itse heitän mieluiten poikki tai alavirtaan kalastan kaksihaaraisilla perhoilla joka paikassa. kaksi haaraista perhoa voi hiukan nykä kun se valuu virran mukana.

Oltsu kirjoitti:

> alavirtaan. Kuitenkaan paikallaan perhoa ei ole järkeä "roikottaa".

Paikallaan roikottaminen toimii todella sameissa vesissä. Ilmeisesti kalat eivät silloin nää pitkälle, joten eivät sinänsä huomaa roikottamista?

Voisi itse kanssa tehdä pienen lisän, aiheeseen.
Streamer-kalastuksessa on useita eri tyylejä joista muutamia on tässä mainittu jo varmaan yleisimmät. Eli tyylejä (pahoittelen jos kaikki nimet eivät ole aivan oikein yms. kirjoitus virheet).
Poikki virtaan joko nyppien tai sitten vapaasti virran mukana. Molemmat toimivia ja helpoimpia versioita kalastaa(omalisä, vapaasti virran mukana kannattaa tuplata perukkeen mitta kirkkaissa vesissä, eron kyllä huomaa.) Näistä tekniikoista on eri variaatioita, kuten ns. surffilauta/nirha eli aivan pinnasta ja vauhdilla. yms.

Sitten tästä hivenen poikkeava versio on ensin poikki virtaan heitto, jonka jälkeen korjaus heitto joko ylä tai alavirtaan(omalisä, silloin kun kala arka niin hyvä käyttää korjaus heittoa ylävirtaan jolloin saat perhoon lisä liikettä ja saat pidettyä sitä tarkemmin otti paikalla. Alavirtaan korjaus, suosittelen testaamaan keväällä norssi aikaan ja yleensäkin ärsytyksen puolesta, perho pari kokoa suuremmaksi/näkyväksi ja nopeasti ottipaikan yli, joskus jopa voi tehostaa vetämällä siimaan sisälle peruketta tässä voi myös pidentää.

Sitten tuo "roikotus" a.k.a pullalohi taktiikka, jos paikalla on istari kirreä räikeä perho, etenkin juuri istutetulle. Perho ottimontun yli jonka jälkeen sormilla, vain sormin, puuduttavasti vedät siimaa sisälle, mielestä tehostuu jos nypit pohjaa myöten vielä ja vaikka jätät välillä paikalleen pohjalle. Tämä tekniikka on ollut aika takuu varmaa toiminnaltaan, tylsä kuin mikä.

Sitten tekniikka, josta luin ensimmäisen kerran, olisiko ollut urheilukalastus vaiko perhokalastus-lehdestä eli streamerlarvastus. Lehdessä henkilö kehui tekniikkaa, jos oikein muistan iijoen harjuksille. Tekniikkasta itsessään sen nimi jo kertoo kaiken olennaisen, lujaa pohjalle. Tekniikka ei ole ole kaunista katseltavaa eikä tee hyvää ranteille mutta kieltämättömän tehokasta paikassaan. Tulvat, sameat vedet, kovassa virrassa, isommalle harjukselle ja kohde kalat pikku kalojen perässä. Ei kuulu suosikkeihini, mutta harjuksen kalastuksesta en jättäisi syksyisin pois. Ja lisänä varaudu perhojen menetyksiin 5-7 perhoa per malli.

Yksi tekniikka joka on jäänyt mieleeni niin paljon, että sitä tulee käytettyä on ns. veden hakkaus. Ensimmäistä kertaa kun minulle kerrottiin tästä aino mikä tuli mieleen oli: "??????". Henkilö, joka minulle kertoi tästä oli huomannut tämän talvella kalastaessaan, kun omien sanojensa mukaan halusi vain puhdistaa siimaa vedestä. Siinä sitten "puhdistaessaan" siimaa vedestä heiluttamalla vapaa vettä vasten ettei jäädy kelalla(omalisä, älä kysy tämän järkeä mutta...). Tarina jatkui niin, että kävi kala kiinni, ja niin on tahtonut käydä aina silloin tällöin kun muut tekniikat eivät ole toimineet talvella. Kesäaikaan en ole huomannut tekniikkaa toimivaksi mutta talvelle kuuluu ehdottomasti repertuaariini.Ja jos ei ole liikaa porukaa ympärillä...

Näihin kaikkin eri tekniikoihin vaikuttaa myös onko perho painotettu vai painottamaton. Sillä pelkästään voi vaikuttaa, onko jigimäistä vai mitä, uiko perho paremmin vai huonommin silloin kun sen on painotettu/painottamaton. Ja siihen en mene kun en muutenkaan usko, että ketään jaksaa lukea näin pitkälle muutenkaan.