Taikauskomukset

Eipä ole itsellä mitään kovin suuria taikauskoja, ehkäpä ainoa on kalan sydämmen jokeen heittäminen, hivenen mallia "maasta se on tullut, ja maaksi se on muuttuva..", muut osat rannalle.

Joskus nuorempana oli, kaverin kanssa sellainen kun tuota kirjoa lähdettiin pyytämään: Se kumpi sai ensimmäiseksi ahvenen niin sai ensimmäiseksi kirjolohen??? En itsekkään uskonut tuota aivan täysin MUTTA nuorena se oli kovin usein niin. Näin jälkeen päin olen tullut siihen tulokseen, että se niiden kalastus tyyli on sen verran samanlainen ainakin keski-kesällä ja ahvenia kuitenkin määrällisesti ennemmän. Eli Usein tilanne oli sellainen, että saatoimme viettää 8-16h putkeen joella. Ja innostuneimmankin into väsähtää välillä, tällöin lähdimme pyytämään ahventa, koska niitä oli huomattavasti helpompi saada ja tiesi tarkallee missä niitä majaili niin, useasti kävi niin, että ensin pyydykseen kävi ahven ja hetken jälkeen nappasi kirjo kun jonkun montun tai virran reunoja koluttiin.

Lähtiessäni veneellä kalalle, sylkäisin oikean olkapääni yli ja lausun; "Pthyi kalaverkkoa". Samaa sanon, kun jätän haukikoukun eli madekoukun pyytämään ja kun sidon langan nokkaan perhon tai uistimen ennen retken ensimmäistä heittoa.

Muuta uskontoa;
- Jos pilkkireikään karkaa ahven, en usko, että se reikä enää antaa
- Jos vedenlämpö on yli 23 astetta, en usko, että onkimalla saisi enää mitään pohjoista kalalajia
- Kun aurinko paistaa korkealta pitkin jokiuomaa, kalan houkuttaminen on hyvin hankalaa
- Ennenkuin vanhakantainen ajattelutapa kalakantoja kohtaan muuttuu (kaikki pois silloin kun sitä on saatavilla), ja ympäristön- ja vesiensuojeluteknologia otetaan tosissaan, en usko että suomalaiset (vaellus)kalakannat koskaan elpyvät kunnolla
- Jos kalakaveri saa paremmin, luulen että hänellä on vain parempi tuuri , mutta tiedän, että hänellä on herkkyys kohdallaan

Hara kirjoitti:
> Aina pitää olla mukana tietty hattu, vaikka se on aika kauhtunut ja
> paikkailtu.
>
> Ja alkukaudesta tulee aina päästettyä kauden eka kala takaisin, ehkä
> siitä Ahti palkitsee loppukaudesta. Tulee kaloja tietenkin muutenkin
> takaisin laskettua, mutta ensimmäinen kala aina.

Itsellä on aina tietty hattu mukana (ellei se ole unohtunut kotiin) siihen on jo muutama pinssikin kertynyt, mutta sateella se muotoutuu aina uudelleen ja muut aina vaan naureskelee sille kun se painaa kuin synti märkänä.

ihmelaama kirjoitti:

> Niin kauan kun ihminen asustaa Telluksella, ei menetettyjä
> (luonto)resursseja/arvoja saada "palautettua" minkäänlaisella
> ajattelu/toiminta mallilla.
>
> Ikävä kyllä.
>
> Hetkellisiä heilahteluja kehityksessä suuntaan tai toiseen voi
> ilmetä, mutta se mikä on tuhottu, niin on tuhottu.

Tuo on liiankin totta nykyään. Nykyisen kapitalistisen tehokkuusajattelun pitäisi väistyä ennen kuin vesien arvo ymmärretään muutenkin kuin pelkkänä rahan lähteenä.

Pienenä toivona on että niistä voitaisiin saada rahaa muutenkin kuin tehokkaimmalla mahdollisella kalastuksella. Eli siis ymmärrettäisiin matkailukalastuksen arvo. Suomessa tilanne on kyllä onnistuneesti pilattu jo voimaloita rakentamalla ja kartalle vain muutama huti jäänyt rakentajilta. Niihinkin varmaan vielä ehtisi ainakin padon ihan periaattesta rakentaa. Jos ei muuten niin salaa ja haetaan lupa myöhemmin.