Vetinen Kituskoski

Aamulla herättyämme kävimme taas toimeen ja lähdimme alempaa koskea tarkastamaan. Keli oli siinä mielessä ärsyttävä että lämmintä oli yli 20 astetta, aurinko porotti ja tasaisin väliajoin tuli kovahko sadekuuro, joka siis pakotti pitämään sadevarusteita yllä.. ja hikihän tunnetusti houkuttelee hyttysiä paikalle, joita joen ympärillä olevassa erämaisessa kuusikossa riitti loputtomiin.

Kalastelimme koskea ja eipä aikaakaan kun Mikko huudahti että ”kiinni on” ja lähdin kiiruhtamaan ylöspäin, josko haavimiestä tarvittaisiin, puoleenväliin päästyäni komensi Mikko takaisin, oli mokoma irronnut. Ei kestänyt kauaakaan kun Mikko taas huuteli; tällä kertaa hän oli järjestänyt meille ohjelmaa pudottamalla perhorasiansa joen vietäväksi ja kova virta vei sitä rankkaa kyytiä alaspäin. 10 minuutin takaa-ajon jälkeen saimme rasian pyydystettyä ja yhdessä tuumailimme että olisi vissiin järkevää kiinnittää se johonkin tai edes käyttää räikeän väristä rasiaa, jotta se erottuisi selvästi (tai sitten voisi taskua pitää kiinni. MNi:n huom.).

Hetken hengähdettyämme jatkoimme kalastusta, mitään ei tuntunut tapahtuvan pitkään aikaan ja aloinkin jo puutua vispaamiseen ja kotiinlähtösuunnitelmat pyörivät jo mielessäni. Samalla hetkellä, täysin odottamatta joku aikaisempia sinttejä suurempi ja voimakkaampi otus kävi maistamassa perhoani sellaisella yllätyksellä, että oli hiuskarvan varassa ettei taas saatu juosta, tällä kertaa koko välineistöni perässä. Kalasta ei jäänyt muuta kuin tyhmä ilme kasvoilleni, kun vihdoin sain vapani nostettua pystyyn ja perhon tarkistettuani.

Selkeästikin Kituskoskilla kalaa on ja aikaisemmat kokemukset Mikon puheiden perusteella kertovat, että sitä on saatu ylöskin nostettua. Tällä kertaa oli huono onni sateisen sään myötä, mutta päällisin puolin paikasta jäi hyvä kuva. Mukava erämainen paikka, jossa kalastettavaa vettä riittää.

Edellinen sivu

Kommentit

Kommentoi