Ivalojoella 26.7-31.8.2002

Seuraavana aamuna teltan sivut saavat kyytiä kovassa ja sateisessa tuulessa. Osa laavun tukipuista on kaatunut. Yksinäiselle koivulle nojaamaan jätetyt onkivavat ovat pitkin kenttää. Nostan ne takaisin pystyyn. Sadepilviä saapuu tunturin takaa toinen toisensa jälkeen ja se saa mieleni hieman apeaksi. Kirkkaan taivaan sinestä ei näy merkkiäkään. Hiilenmusta korppi yrittää vaivoin liidätellä itseään kohti tuulta ja meidät havaitessaan kaartaa vaaran taa.

Kuuma kuppi kahvia ja makkaravoileipä kirkastavat ajatusta ja kaivan suojaputkesta perhovavan esiin. Ei mene puolta tuntia, kun olen jo huiskaamassa siimaa tuulta vasten. Muistan eilisiltaisen vedonlyönnin, jossa itsevarmalla suullani lupasin palkita uistimin ja perhoin miehen, joka lauantai-ilta kahdeksaan mennessä on onkinut suuremman harjuksen tai taimenen kuin minä. Ja mikähän merkitys silläkin piti itselleni olla. Typerää tai sitten huumorimielen nostattamaa kilpailuintoa. No, olinhan minä oikeastaan retken alullepanija ja koordinaattori, joten piti vielä tällaiseenkin sotkea vapansa.

Pian minulle käy selväksi, että onkiminen perhovavalla pitkin jokea piiskaavaa luodetuulta vastaan on toivotonta. Honkajokisuulta sain kuitenkin juuri mitallisen harrin larvastamalla, jonka tapoin maistiaisiksi. Koko porukka on herännyt ja osa miehistä virittäytynyt haspelivehkein perholitkan heittoon. Teen itse samoin.

Heittokoho ultralight haspelin siiman päähän ja eteen kolme klassista uppoperhoa sivutapseihin kiinnitettyinä. Puolalla oleva 0.18mm:n siima edesauttaa heittopituuksia ja onkietäisyys kovasta tuulesta huolimatta on erinomainen. Parin tunnin heittelyn jälkeen huomaan March Brownin olevan kaloja eniten kiinnostava perho. Annan toisen marchini Petelle. Saamme kaikki hyvin tapahtumia, mutta reilusti mitalliset kalat ovat täysin hukassa tai ottihaluttomia.

Alamittaisia ei ole tapana laskea. Ja tammukoita emme usko valtavirrassa esiintyvän. Vaikka monet vielä tänä päivänä Ivalojoesta onkivatkin alamittaisia taimenia "tammukoina". Sääli. Kokoonnumme laavulle ja asettelemme tasaisille nuotiokiville pari juurimitallista harjusta. Yksi kiinnitetään loimulautaan katajatapein. Herkuttelemme kalat alkupaloiksi. Päivän pääateriaksi Jaska on ottanut mukaansa hirvipaistin, jonka mies valmistaakin erinomaisesti ja tarjoaa sen punaviinin kera. Syödessäni paistista leikattuja lastuja ja kumotessani päälle leualliset voimakasta ja rypäleistä viiniä tunnen sanomatonta mielihyvää.

Taustalla kohisee tunturipuron kuohut ja edessä aukeaa ylämaiden lumoavat maisemat. Suljen silmät ja hengitän syvään. Unohdan olevani työläinen. Unohdan rahanhajun ja nykykulttuurin valmiiksi eletyt polut. Uinun hetkessä ja olen onnellinen. Unelma on tässä ja nyt. Muistossa ikuisesti.

Kiitettyämme Jaskaa mainiosta päivällisestä ja jumalaa olamassaolosta kulautamme kurkusta terävät ja uppoudumme kukin omiin askareisiimme. Ennen kriittistä ilta kahdeksan takarajaa emme kukaan saa mainittavaa saalista ja veto raukeaa. Minun kalamiehen maineeni on mennyttä ja pojat eivät saaneet lupaamiani vieheitä. Riemakkaan naurun saattelemana painun itse telttaan, muiden jäädessä vielä valveille.

Kommentit

-loop- - 29.05.2004

menkää kesäkuussa jos haluatta saaha taimenia. Eikä mitään pikku perhoja vaan isoja peurankarvapäitä ite oon ivalosta.

huiskia - 08.06.2004

misäs päin jokea olitta

Päde-Veikko - 27.07.2004

Ylemmällä lupaosuudella eli Kutturan yläpuolella.

J@nne - 16.08.2004

missä se Kuttura on kuin kaukana ivalost?

jiiäm87 - 29.10.2005 (Muokattu 29.10, 13:10)

ainakaan kutturan yläpuolella ei ole mikään ihme jos vaikka isonkin hauen saa pienellä perholla.. siellä ne hyppivätkin vaikka kuinka korkealle ja tätä en ole muualla itseasiassa edes nähnyt..

jiiäm87 - 29.10.2005

minä satun sieltä vieläpä olevan kotoisin.. ja kyllä siellä taimenia on.. ne pitää vain löytää..

Fancy^trout - 14.10.2006

Kuttura on 70-80 kilometriä ivalon keskustasta.

vaipe - 10.12.2006

Olen suunnittelemassa melontavaellusta. Tarinasi jälkeen Ivalojoki kuulostaa erittäin houkuttelevalta. Mistä lähditte? Mihin päädyitte? Vuokra vai omat kanootit? Mahdollisten vuokravälineiden palautus ym. asiat? Itselläni ei ole kanoottia, ja mietin, miten ja mistä saisi helpoimmin tarvittavat varusteet. Melontakokemusta on vähän, mutta sitähän saa vain harrastamalla lisää

Päde-Veikko - 05.02.2007

Lähdettiin Repojoen sillalta Kittilä-Inari tieltä.
Päädyttiin Kutturaan.
Kanootit vuokrattiin Saariselältä, jonne myös jätettiin auto. Matkailuyrittäjä vei meidät ja kanootit lähtökohtaan ja haki päätepisteeltä. Helppoa ja kätevää. Lopuksi majoituttiin Saariselälle saunomaan ja nauttimaan retkimuistoista.

Kommentoi

Olethan tutustunut Perhorasian sääntöihin?