Silisjoella

Ylempänä oli mukavia pieniä kivisiä koskipätkiä, joiden väliin jäi herkullisia pieniä pooleja. Väliin mahtui myös pidempääkin suvantoaluetta, joissa kaloilla varmasti hyvää elin- ja kasvualuetta on.

Itse päätin mennä tarkastamaan 222 järven, josko sinne jokunen kala olisi eksynyt ja Aksu ja Tumppi jäivät joelle heittelemään. Tovin sai puroa ylös seurailla, mutta lopulta järvi tuli näkyviin. Ehkä tuolla kalaa voisi olla ajattelin ja kahlasin kaislikossa vähän syvemmälle, mutta eipä mahdollisia kaloja kiinnostanut asia pätkääkään. Tuuli vielä rikkoi veden pinnan, joten ei edes nähnyt olisiko järvessä jotain elämää.

Päätin jättää kalastamisen lyhyeksi ja laskeuduin takaisin joelle, jossa Aksu ja Tumppi heittelivät tyhjää. Ei minullakaan sen parempi tuuri ollut ja vähän väsykin painoi jo. Tumppi piristi mieltä järjestämällä kalakilpailun, jossa seuraavaksi kalan saava saa kokonaisen suklaalevyn palkinnoksi.

Pitäähän se tuollaisen palkinnon vuoksi jo alkaa yrittää, joten sidoin uuden perhon siimaan ja lähdin alaspäin. Menin suvannon jälkeiselle kosken niskalle, mutta piru vieköön kivi lipsahti jalan alla ja kompuroin äänekkäästi. Näin hyvän kalan jättävän vanan veteen, mutta näkipä ainakin kalan. Annoin niskan vähän aikaa rauhoittua ja aloitin kalastuksen hieman alempaa virrasta. Nopeasti sieltä pieni ehkä mitallinen sintti nappasikin, mutta yhtä nopeasti se pääsi takaisin jokeen.

Siirsin heittoja koko ajan ylemmäksi ja pian vastarannalla olevan kiveen kupeesta iskikin kohtalainen kala kiinni ja potki mukavasti siiman päässä. Ei mitään suurta elämystä aiheuttanut, mutta voittipa sillä kalakisan ainakin ja kyllä se tikussa maistuisi myöhemmin.

Alempaa tuli vain joitain satunnaisia rääpäleitä, joten edelleen aika heikkoa kalojen suhteen. Leirissä keittelimme vielä iltapalaa ja nautimme suklaatia, josta kyllä muillekin pojille riitti.

Edellinen sivu

Seuraava sivu

Kommentit

Kommentoi