Suunnattiin auton keula Tsipin kanssa tällä kertaa Pihlaisvedellä sijaitsevaa Pihlaiskoskea päin. Saavuttiin paikan päälle siinä 12.00 maissa. Auto piti jättää 800m päähän laavusta tielle.
Kalastus alkoi toisen sillalta ja kalasteltiin yhtä mittaan alas asti. Ensimmäisestä koskesta nousi pintaperhoon (Gaddard caddiksees)pieni taimen.
Matala vesi haittasi kalastamista ja keltasia lehtiä oli koski täynnä. Muita kaloja ei liiemmin näkynyt tai kuulunut.
Siirryimme alemmalle koskellä, sieltä Tsipi sai pari pientä taimenen penikkaa ja harjuksen. Taisivat tulla pupalla ja larvalla. Alemmat kosket vaikuttivat potentieelisilta kalapaikoilta, mutta meille ne antoivat tyhjää.
Söimme eväät illan pimentyessä laavulla, jonka jälkeen lähdimme kalastamaan ensimmäistä koskea. Lähdin kalastamaan niskalta josta hetken heiteltyäni pintapupan kohdalla mulahti. Vähän aikaa kala jaksoi vääntä, kunnes se antautui niskaotteeseen. Kala oli solakan oloinen ja ehjäeväinen perus kirjolohi. Kalastimme kosken loppuun, mutta muita tapahtumia ei tullut joten päätimme lähtee koisiin autoon.
Seuraavana päivänä kalastelimme pari tuntia, muuta emme saaneet yhtään tapahtumaa.
Kotio ajaessamme kävimme koppasemassa Vilppulankoski, muuta siitä ei tullut mitään erityistä raportoitavaa.
Ku minä olin tuolla alku kesästä niin korjot olivat ihan pirun tummia ja ehjä eväisiä. En tie mistä johtuu, lieneekö viimevuotisia.
Tämä yksilö oli ihan tavallisen värinen. Tottahan se on että humuspitoisassa vedessä, kuten metsä lammessa kalat ovat tumman sävyisiä...suojautumis keino vissiin. Pihlaiskoski ei varmaan ole varsinainen kirjo mesta, vaan pääistutuskala on taimen. Minkäköhän takia sinne oli viritetty se ketju tielle et ei voi ajaa laavulle asti? Yhdellä kaiffarilla oli nähtävästi avain kun se sinne ajeli myöhemmin...perk.
Olethan tutustunut Perhorasian sääntöihin?