Lähdettiin Hexenin kanssa pitkäkoskelle taimenta narraamaan. Sää oli viileä ja sadetta oli ilmassa. Kalastelun aloitimme melko alhaalta. Suurempin kaloihin saimme vain näköyhteytä. Koskella oli erittäin paljon isompien kalojen pintakäyntejä mutta perhomme ei niille tuntunut kelpaavan. Parin isomman tärpin jälkeen kosken loppuliusta sain mukavan tuntuisen tärpin jutellessani hexenille. Kala otti kiinni ja tuntui pitävän mukavaa painetta siiman päässä. Lopulta sain sen ylös ja 51 yksi senttinen ja ehkä puoltoista kiloinen koukkuleuka. Pari kuvaa (hyvin nopeasti) ja takaisin koskeen...Ottipelinä toimi jälleen putkiliitsi, tällä kertaa musta...
Loppu päivä kului pienten taimenen ja hauen merkeissä. Itse sain vielä muutaman hyvän kokoisen tärpin mutta muuta sitten ei päivä mukanaan tuonut.
No kyllä tuo Hexen on jo monta vuotta...mulla menossa eka kesä tai kait talvi pitäs olla nyt mut alotin tossa kesäkuussa!!
Hienoja kaloja ootte kyllä saaneet pitkin vuotta. Nyt olisi kuitenkin varmaan viimeistään aika jättää nuo taimenet kokonaan rauhaan kalastukselta ja antaa niiden kutea rauhassa.
[vastaus poistettuun viestiin: onko sillä väliä] -FlySam
Kyllä sillä väliä on. Ensin laitetaan muutama miljoona euro että saadaan joki kuntoon ja satoja tunteja talkoo voimin tehtyjä kunnostus toimenpiteitä. Mereltä jokeen selviää n.1-2% meritaimenista sukuaan jatkamaan. Tietysti syyttävä sormi osoittaa tuonne kalastuskuntien suuntaan. En vaan ymmärrä kuinka tarkoituksen mukaista on niiden vähien kutukalojen häiritsemisen salliminen. No tulipas siinä paatosta. Hienoja ovat kyllä kalat!
Viisas työkaverini kertoi tarinan;
Muistuipa tässä mieleeni eräs vanha kiinalainen tarina, jota sopii pohtia
kun koukun päässä kamppailee hengestään hopeakylkinen taimen:
Kaksi oppinutta keskusteli Haon sillalla: "Katso noita hopeanhohtavia
kaloja", huudahti toinen, "miten ne pujahtelevat sinne tänne ilosta
hypähdellen." "Sinä et ole kala", vastasi toinen, "miten sinä tietäisit mikä
on niiden ilo?" "Etkä sinä ole minä", huomautti ensimmäinen, "mistä
päättelet etten tietäisi mikä on kalojen ilo?" "Tiedän sen", vastasi toinen,
"että sinä et ole kala etkä sen tähden voi tuntea kaloja." "Erehdys", sanoi
ensimmäinen. "Kysyit minulta miten tiesin mikä on kalojen ilo; no niin,
sanon sen sinulle: tiedän sen koska itse iloitsen vedestä."
Tässä on meille ajattelemisen aihetta kerrakseen.
Olethan tutustunut Perhorasian sääntöihin?