Kuusaankoski | 28.4.2006 06:00

Heti aamutuimaan aloitin kalastuksen tuttuun tapaan laavun edestä. Vesi oli jo jonkin verran noussut sitten viime kerran, ehkä 30-40 senttiä. Virtaus oli kasvanut todella voimakkaasti tuossa laavun edustalla, joten osasin aavistaakkin sen olevan mahdollisesti tyhjä. Puolisen tuntia heitettyäni tärähti kuitenkin siiman päässä. Pieni, noin 25cm harri kävi itseään näyttämässä. Muutama heitto myöhemmin sain noin 30 senttisen harrin. Molemmat kalat otti valkoiseen mini-liitsiin. Molemmathan pääsi luonnollisesti takaisin omaan elementtiinsä.

Seuraavaksi siirryin kalastamaan niskaa Varjolan vastarannan heittolaiturille. Kolme varttia ja pari pohjaan jäänyttä liitsiä myöhemmin totesin paikan olevan tyhjä. Siirryin Varjolan puolelle.

Sama meno jatkui toisella rannallakin. Ei mitään, ei tärppiäkään. Taas sama esitys toistui kuin viime kerrallakin, eli pari taimenta alkoi pintomaan ihan muutaman metrin päässä. Pinturia siimaan ja menoksi. Mutta kun ei kalat noussut perhohin...

Yhdentoista maissa menin kokeilemaan pääuoman ja pikku-uoman väliin niskankiville. Löysin mukavan oloisen heittopaikan heti ja eikun liitsiä veteen. Muutamaa sekuntia myöhemmin kävi taimen häätyyttelemässä perhoa. Kirkkaan kelin hyviä puolia on juuri se että näkee tapahtumat... Muutama heitto lisää ja kiinni oli! Mukavasti tempoili pilkkukylki, kunnes virta loppui kuin veitsellä leikaten reilun minuutin väännön jälkeen. Neljäkymppinen istukas. Takaisin kasvamaan. Vartin heitin tyhjää vettä samalla paikkaa kunnes erään ison kiven takaa pamahti. Nyt oli jo aivan toisenlaiset otteet siiman päässä, kala meinasi jopa lähteä koskea alas ja sain pysäytettyä sen vain metrin ennen murtumakohtaa. Muutama minuutti myöhemmin oli taimen rannalla, 53 senttinen hopeakylkinen istukas. Uunikala.

Tässä vaiheessa alkoi niskalla kuoriutua jotain ihan pientä hyönteistä, itikan kokoista tummanharmaata "höttiäistä". Niinpä tuli myös taimenet niitä syömään. Pintaperhoa kehiin. Tällä kertaa ajoitus oli oikea ja kalat nousi myös pintureihin. Osa oli tosin täysin keksittynyt syömään tuota pientä ötökkää eikä niinollen välittänyt perhoistani mitään. Pintaperhoihin nousseet kalat olivat useimmat pieniä, noin 30-35cm kaloja. Suurin pintaperhoon noussut kala oli noin 45-50 senttinen, tuota kalaa tosin en saanut ylös.

Samaa menoa jatkui koko päivän. Taimenet ruokailivat pinnasta tuolla, ja VAIN tuolla, paikkaa aamupäivästä illansuuhun, noin puoli kuuteen asti. Kalaa tuli tasaiseen tahtiin siltä paikkaa siten että sain kaiken kaikkiaan 10 taimenta päivän aikaan. Noista viisi oli mitan täyttäviä. Ruokapöytään pääsi tuon aamuisen viiskolmosen lisäksi 50 ja 43 senttiset taimenet. Kaikki kirkkaita istukkaita. Muut saamani taimenet laskin välittömästi takaisin.

Perhoista parhaiten kalaa antoi valkoinen mini-liitsi. Yhden taimenen sain Red Tag Pupalla, kaksi CDC-sumarilla ja kolme taimenta kahdella eri Klinkin versiolla, oheisessa kuvassa esiintyvän lisäksi mustarunkoisella.