Kuusinkijoki (Kuusamo) | 20.7.2006 02:30

Hirviä oli kytö päästä taas joelle. Parin tunnin miettimisen jälkeen puolen tunnin äkkilähtö ja nokka kohti Kuusinkia...


18.7 Kanavan niska

Kymmenen aikaan selvisin perille ja ajattelin jäädä joen yläosalle muutamaksi tunniksi. Väkeä ei ollut juuri liiaksi, koska eteläpuolella vain yksi harjuksenkalastaja ronkki koskikuohuja ja hänen neljä poikaansa heitteli koneongilla hieman ylempänä. Pohjoispuolella oli yksi perhomies perinteiseen tapaansa heittämässä. Hiukka ennen puoltayötä jäätiin pohjoispuolen kaverin kanssa kaksisteen pyörittämään rinkiä niskalle. Silimääkään ei näkyny...

Kahden aikaan läksin ajelemaan kohti "kotipoolia". Ajelin kohtuu varovasti kun ajattelin, että saattaa vaikka hirvet olla liikkeellä. Tie oli kun ampumarata! Hirviä ei näkynyt, mutta jäniksiä ja poroja hirvienkin edestä. Perille päästyä oli akut aika lopussa, niin oli pakko rueta niitä taasen latailemaan.


19.7 Takkupyörre

Aamulla kymmenen aikaan ylös, vähän evästä naamariin, "uusi mato koukkuun" ja joelle. Keli oli kalakeliksi liki mainio, mutta suuresti ihmettelin väkimäärää joka oli joelle eksynyt. Olihan toki arkipäivä ja kello noin puolivälissä päivää, mutta parkkipaikalla oli vain yksi auto! Alhaalle päästyäni huomasin, että vain yksi mies heitteli puukalaa suvannossa. Itte ajattelin laskea Kotirannassa pari kertaa ja tarkastella tilanteen uudelleen. Laskujen jälkeen niskalle, jossa pari kertaa kerkeisin laskea kun suvannossa heitellyt mies tuli siihen. Jokunen hetki siinä tarinoitiin, jonka jälkeen ukko lähti ronkkimaan koskimonttuja ja itten hyppäsin uudelleen jontkaan alottamaan uutta laskua. Yksi kala kävi hyppäämällä ilmoittamassa olemassaolostaan. Pulssi nousi ainakin kolmeensataan, mutta rauhassa sai perho jälleen uida... Laskun jälkeen menin heittämään yhtä koskimonttua. Aikani sitä olin viskonut kun koneonkimies tuli alhaalta ja sanoi saaneensa hetki sitten kyseisestä montusta 3,5kg Kalan puukalalla! Mies lähti jatkamaan matkaa kohti Hammasta ja viemään kalaa kylmään. Itte läksin pitämään "rillipilleitä" kodalle eli pihivien paistoon...

Se yksi ainutkin auto oli lähtenyt parkkipaikalta... Paistelin pihvit ja lepäilin hetken, kun jokivarteen alkoi ilmestyä jo muitakin onkijoita. Kolme miestä alkoi laittaa koneonkiaan valmiiksi, kun koppasin vavan kouraan ja läksin niskalle laskemaan muutaman tunnin rauhottuneita ottipaikkoja. Laskin niskalla pari kertaa kun koneonkijat tuli siihen kanssa tolskaamaan. Jonkun aikaa siinä yritin vielä kalastaa, mutta ilmeisesti niskapoolin kaavoitukset oli juuri tehty uudelleen ja uudet tontinomistajat olivat löytäneet omansa, lähdin karkuun Kotirantaan. Ensin laskin jokusen kerran Kotirannassa, sitten koskenalla, sitten Kotirannassa... hiljasta piteli... Päivällä nähdyn hypyn jälkeen ei Taimenesta ollut näkynyt merkkiäkään. Nyt pohjoispuolelle tuli jo toinen kolmen hengen koneonkiporukka ja eteläpuolelta niskan kohdalta yksi neljän hengen porukka oli myös saanut lunastettua oman tonttinsa, josta vedin johtopäätöksen ettei sinne ole ihan hetkeen asiaa... Ei sillä etteikö "rinkikäytännön saloja" voisi alkaa heidän päähänsä takomaan, mutta aattelin että antaapa olla... Kotirannassa tein pari laskua ja läksin kokeilemaan joko niskalla muut olisi kaikki pahimmat paineet saaneet jo purettua. Ukkoa hyppäsi jokaväliin, siimaa lenti mihin sattui, uistimet putoili jalkoihin... Taas karkuun Kotirantaan...

Koskenalla heitteli toinen koneonkiporukka, josta yksi mies oli kuitenkin eksynyt heittämään Kotirannan alapuolista lamparetta. Osasivat kertoa 5,6 kg Kalasta ja toisesta reilun kolmosen kalasta, jotka oli päivällä montulta saatu. Iskin repun maahan ja olihan se jo "puoliyhdentoista ottisikarin" aika! Yhtäkkiä alkoi koneonkimiehen suusta kuulua epämääräistä mölyä. Nousin jakkaralta ja läksin kattomaan, että mistä moinen päreily. Noh.. Herra Haukihan se oli sieltä Räsäseen rouhassut!:D Kiroilu vain yltyi, kalaa muutaman kerran kiveen lyötyään poranokka lensi komeassa kaaressa rinteelle. Mies jatkoi kalastelua minä jatkoin sikarin pössyttelyä. Hauki potki vielä rinteellä ja oli kohta taas polulla, kun "haukitreffeille" Helsingistä asti tullut kalamies koppasin sen taas käteensä. Kymmenen metriä kävelyä polulla, kala uudelleen komeassa kaaressa rinteelle ja kalamies koskenalle viskomaan! Kala jatkoi rinteessä potkimista edelleen ja oli polulla kohta uudelleen. Poislähtiessä setä otti sen kyytiin ja sanoi, että "otetaan nyt perkele kun ei muuta saa!" Taimenta hän oli hakemassa, mutta sen päivän saldo taisi olla ahven, hauki ja säyne! Oli siinä naurussa pitelemistä!:D

Kello oli jo liki yhdentoista kun jäin pohjoispuolelle yksikseni ja hetki sen jälkeen myös eteläpuolen porukka läksi niskalta poies. Ajattelin että annan niskan rauhoittua hetken ja lasken Kotirannassa vielä pari kertaa. Toisen laskun loppuvaiheessa huomasin, että niskalle oli tullut kaksi poikaa heittämään perhoa. Ajattelin että eiköhän sinne heidän kanssa sovi rinkiä pyörittämään. Toinen pojista kertoi, että "tuo kaveri otti Hampaalta 3,5kg kalan"... EI NIITÄ KALOJA OTETA VAAN NE SAADAAN!!! Tinseliin se oli ottanut ja n. 100 metrin alavirtaan siirtymän, yhden kaatumisen ja kahden haaviamisyrityksen jälkeen toinen pojista oli tunkenut kalan niskasta haaviin kun ei meinannut muuten mahtua!:D Pojat laski laskunsa ja lähtivät talsimaan takasin Hampaalle kun olin päässyt laskuani puoliväliin.

Kokoajan tuntui, että nyt se ottaa. Vain rauhassa sai perho uida, vaikka kuinka sitä niskakiven edessä heiluttelin. Perhoa jälleen vaihtaessani muistin, että lähes tuollaisellahan kaveri sai tästä viime elokuussa kakspuolikkaan, eli ei kun se kiinni siimaan. Puoleenväliin laskua kerkesin, kun aloin hyppiä normaalliin tyyliin kiviltä rantaan. Kun olin hyppäämässä viimeseltä kiveltä rantaan niin vapa tärähti vaakatasoon. Vapa pystyyn ja komealle kaarelle, jonka jälkeen pieni epäuskoisuuden tunne. Olihan se ensimmäinen paanajärveläinen joka perhoni oli koskaan kelpuuttanut. Ja tietenkin sillon kun koko Takkupyörteellä ei näkynyt ristin sielua! No siitä alkoi sitten puhtaasti mies vastaan Kala taistelu. Ensin muutaman metrin veto ja komea hyppy. Hypystä suoraan reilun 15 metrin veto niskalle, bläklaini huuti hoosiannaa ja Kala komeasti ilmaan, "kaksi volttia suorinvartaloin kahdella kierteellä"...! Pumppu hakkasi ainakin kuuttasataa, jos se oli päivällä sen yhden hypyn jälkeen hakannut sitä kolmeasataa! Pieni jarrun kiristys ja Kala lähi tulemaan ylöspäin. Niskapoolin mutkaan tultiin vielä aika rauhallisesti kun menohalut vain yltyi. About viisi kierrosta jäi kelalle rannaria kun Kala spurttasi kohti Kotirantaa kattelemaan, että mihin kiveen sen siiman saisi siellä katki. Jälleen hieman jarrua kireämmälle ja kampeamisen jälkeen sainkin sen takasin mutkaan. Noin 20 minuutin taistelun jälkeen yrittämään rantautusta. Oman kivan lisämausteen antoi se, ettei tietenkään mukana ollut nostokoukkua taikka haavia... Kiroilin ääneen ittekseni monta kertaa, että "millä helvetillä minä tuon saan ylös!" Kaksi kertaa yritin toiselta puolelta nostaa pyrstöstä, mutta juuri kun kala alkoi olla tarpeaksi lähellä se törmäsi rantakiveen sitten taas mentiin reilut puolenkymmentä metriä kohtuu rivakkaan. No kerta ei toiselta puolelta onnistunut, niin eikun toiselta puolelta yrittämään. Vavan kierrätys sivulta, kalaa pyrstöstä kiinni ja rantaan. Kivellä pari kertaa päähän ja kuljetus vähän pidemmälle rantaan ettei varmasti enää karkaa!

Siinä sitten roikkui! Samassa puussa jossa kaloja on kateltu ja tuumailtu, että "tuollasen sitä joskus haluais saada ittekkin". Komeat oli raamit, 72,5cm/4,2kg Eipä tarvinnut enää sille yölle heittää... Kovin oli pitänyt "väljillä verkoilla" kalastaa kokopäivä, kun rinkiä sain pyöritellä ittekseen lähes koko päivän missä vain halusin. "Kuusingin Maakuntaottelussa" kesäkuussa huomasin, että periksi ei kannata antaa aivan heti ja nythän sen taas huomasi..


20.7 Takkupyörre

Päivällä kala pakkaseen ja kiirettä ei joelle ollutkaan, koska "punaista korttiahan" sitä edellisiltana sain katsella. Yö kalastettiin niskalla kolmen - viiden miehen ringissä. Kokeiltiin isoa ja pientä, kirkasta ja tummaa, vain ei mikään tuntunut kelpaavan... Hyppyjä tuntui näkyvän vajaa kymmenkunta, mutta kenenkään perhoa ei kalat käynyt edes tukistamassa. Kahdeksan aikaan kamat kasaan ja yöpuulle...


Vesi laski keskiviikon ja torstain välillä liki 10cm. Enää ei juuri tarviais laskea ollenkaan. Nyt se on kuitenkin alkanut jo viilenemään ja kalaa on kyllä joessa, että kyllä se saattaa jysähtää kun tarpeeksi heittää ja ne kuuluisat askelmerkit osuu kohdilleen. Vielä suurempi kytö jäi päälle, kun se mikä se oli lähtiessä... Arska sanoi kesäkuussa, että "kyllä kun ensimmäisen saa niin sitten se aukeaa"... Saas ny nährä...

Suuri KIITOS Joelle ! ! !