Jyväskylään saapui rallit. Minä lähdin pakoon. Soitin hyvälle ystävälleni Tarzanille, lähtisikö hän kalaan kun minun niin teki mieli päästä ongelle. Tämän ehdotuksen kuultuaan hän suorastaan raivostui ilosta! :D
Hain Tarzanin onkineen perjantai iltana noin klo 19.00. Laitoimme pelivermeet ja ottivieheet siihen kuntoon että voisimme lähteä. Ja ensimmäiseksi paikaksi me valitsimme joen, jonka nimeä Tarzan ei kyllin hyvin muistanut. :( Sieltä kalaa ei kummemmin tullut, koska kala ei syönyt. Sateenkaaritaimenet, toiselta nimeltään kirjolohet eivät maistaneet mitään perhoa, vaikka viehe osui suoraan nenään.
Lähdimme pois.
Toiseksi paikaksi valitsimme joen, jonka nimeä minä en kyllin hyvin muistanut. :( Kello oli jo noin 21.30 kun tiputimme tappavan tehokkaat vieheemme veteen. Eipä mennyt... vai menikö sittenkin...No ei mennyt...kauaakaan kun minä ensimmäisen mitallisen kalan koukkasin pussiini. Tällä kaunottarella oli mittaa 42 senttiä ja kalalajiksi arvioin sen olevan Järvitaimen. Vapautin kalan. Jatkoin kalastusta ylävirtaan päin. Vai jatkoinko? No enpä jatkanut, koska ystäväni Tarzan huuti kovalla rintaäänellään että tulepas katsomaan, mikä kumma se näin mutkalle vapaani kääntää. Tarzanilla oli vieheenä pieni superpupa ja perukkeena hän käytti aikamoista vaijeria. (0,15mm). :0
Pitkätukkainen Ystäväni piteli kalaa suhteellisen tiukoilla, nimittäin kala ei arvannut lähteä oikein mihinkään suuntaan hänen kasvojen edestä. Muutama minuuti vielä ja ystäväni pussi heilahti! Kymmenen senttiä minun kalaani vauraampi istukastaimen pääsi myös vapaaksi mittauksen jälkeen.
Pahoittelen, että kameraa ei ollut mukana vielä tässä vaiheessa reissua, joten emme saa yhdessä nauttia sen joen pilkkukylkien katsomisesta näin linssin läpi.
Oli jo pimeä. Menimme nokosille.
Heräsimme, joten menimme kalaan! kalastuskohteeksi valitsimme yhden kauniin joen jonka nimeä me emme saaneet millään päähämme! :(
Kalastimme jokea ylä virtaan päin. Ja melko nopeasti Ystäväni sai itse kehittämällä vieheellään kalan, joka oli todella kaunis! Kala oli vain reilun 40 sentin pituinen, mutta todella pirteä siiman jatkeena. Hetken tuumailun jälkeen tulimme siihen tulokseen, että kyseessä oli taimen. Tämä kaunotar myös jatkaa elämäänsä vedessä.
Itse sain paljon harjuksia joiden keskikoko ei päätä huimaa, mutta mukavan ärhäköitä vastuksia ne olivat, näinkin kuumasta kesästä huolimatta. (30-37cm) Myös kaikki purje-evät saivat pampun sijaan vapauden takaisin kotikoloihinsa.
Tajusimme että emme olleet syöneet yhtään mitään viimeiseen puoleen vuorokauteen! Kävimme autolla mielessämme iso lihapulla ja maitoa. Mutta evästä ei ollutkaan. Lähdimme takaisin vielä siksi aikaa mitä nestehukka ja karmiva nälkä antoi periksi! Olimme joen viimeisellä koskiosuudella josta pitkätukkainen ja todella kammottavan näköinen kaverini vielä sai noin 45 sentin mittaisen kalan. Järvitaimenen. Vapaus kohtasi sitäkin kalaa. Lähdimme pois.
Hieno pelkistetty tyyli kirjoittaa.
Tulee mieleen eräs kirja jonka luin viime kesänä; Antti Tuurin Perhokalastuksen alkeet.
" Sain taimenen, se oli kaksikymmensenttinen,tapoin sen. Kala värisi kuolinkamppailuaan kämmenelläni, ja ihailin sen kauniita värejä.Kaunis Kuusingin taimen.
On meillä Suomenmaassa hienoja kirjailijoita.
Olethan tutustunut Perhorasian sääntöihin?