Reissuun lähdettiin retkeilyhengessä Turusta kello 7.00 tarkoituksena kartoittaa taas uusia kalapaikkoja jo voutuiseksi muodostuneiden syysreissujen tapaan. Ja kuten perinteeksi on muodostunut, alla oli kesärenkaat ja ilmassa pakkasta...
Luvat haettiin Virtain Teboililta, Cassa ja Alko reissun jälkeen. Saavuttuamme järven parkkipaikalle, paikallinen herrasmies osasi kertoa kalaa olevan järvessä reilusti, joten ei muuta kuin kamat kantoon ja laavulle päin.
Keli oli mitä mahtavin, muutama lämpöaste, pitkospuut ja sammaleet metsässä jäässä. Kauhistellen katselin syviä rantoja ja ahtaita heittotiloja, joissa ei meikäläisen taidoilla siimaa yli viittä metriä helpolla heitettäisi... Selvittiinhän siitä ilman suurempia tappioita. Illan aluksi kaveri nosti ruokakalan rannalle (kiloinen kirre) ja meikäläinen joutui tyytymään pyörteisiin ja ohi-iskuihin. Noh, kaveri nosti jo toista kalaa (samanlainen kirre), kun ei vieläkään mulla mitään. Oli koitettu viistätystä, liitsiä, nymfiä ja ties mitä... Eipä mitään, nuotionpystytys ja tankkaustauko ennen illan kala-ateriaa. Siinä sitten jo olin tyytymässä kohtalooni rommin lämmittäessä verisuonistoa. Päätin nyt kuitenkin vielä kerran kokeilla sitä mustaa liitsiä ja kyllähän siitä rannasta kala nappasi. Älyttömän pirteä kala, joka näytti siialta, mutta oli mitä todennäköisimmin reilun kilon kirjolohi. Kuudennen syöksyn ja kolmannen loikan jälkeen se jatkoi matkaansa ilman koukkua suupielessä järven syvyyksiin. Sainpahan kuitenkin hetken urheilla... Ja kaveri otti siitä vielä yhden samanmoisen kirren, joka pääsi äskeisen seuraksi vapauteensa.
Ja sitten syömään, juomaan ja telttaan nukkumaan. Yöllä alkoi se kuuluisa myrsky, joten aamu jätettiin kaloille ja lähdimme kotia kohti.
Kaiken kaikkiaan hyvä reissu ja hyvä paikka.
Olethan tutustunut Perhorasian sääntöihin?