Retki tapahtui Rovaniemellä sijaitsevalle Permantokoskelle. Ilta oli lämmin, aurinkoinen, hyttysiäkin lenteli ja vesi oli matalalla, huomasin sen jo ranta törmältä katsoessani. Ajattelin että mitenpä tuolta kalaa saa kun vettäkään ei näytä olevan paljon, patoluukut oli vain hiukkasen raollaan.
Saavuin joen törmälle ja kokosin itseni ja myös perhovapani valmiustilaan. Aloin tarkkailla tilannetta mietiskellen että minkähän näköstä perhoa sinne kannattaisi heittää. Päädyin ratkaisuun että musta kuulapää liitsi saa kelvata. Kalastin kaikki montut näköpiiristäni ja ihmettelin kun ei tärpin tärppiäkään kuulunut. Vieressäni molskahti...
Törkkäsin perhoni pajupuskan alle ja yritin uittaa sitä tuikin kohdalle, sillon vapani nytkähti. Tunsin ku käteni alkoivat vapisemaan ja adrenaliini kiersi suonissani. Taistelin tämän tarmokkaan taimenen kanssa hetken ja koukkasin sen rannalle jossa se pääsi välittömästi hengestään ja pannulle kotopuoleen.
Muita kaloja ei sinä iltana tarttunut perhooni ja jokikin oli melko hiljainen muutamaa harrin tuikkia lukuunottamatta.
No on vain matalalla. Olen monesti ohi mennessä katellu et tuohon pitäis päästä kalalle. Onko kalliit luvat ja mistä niitä saa?
Joo vesihän sielä oli matalalla... valitettavasti, keväällä jäitten lähön jälkeen siinä on kunnon vuolas virta mutta ikinä siihen aikaan en oo kalaa siitä saanu. Tuo kela tuossa on ihan normi Okuma Sierra S5/6.
Olethan tutustunut Perhorasian sääntöihin?