Kitkajoki-Hossajoki | 1.7.2007 16:00

Perinteinen kalareissu päätettiin nyt Tenon sijaan kohdistaa tänä kesänä lähimaastoon, eli Oulusta Kuusamo-Hossa -linjalle, kalastusajan maksimoimiseksi. Vain muutama tunti karavaanari -elämää tienpäällä ja sitten siimat hetimiten veteen. Jo ajatus lyhyestä, vain 3:n tunnin ajomatkasta helpotti mieltä kummasti. Taimenet ja isopurjeiset harjukset olivat jo muurikalla paistumassa, tietenkin voilla paistettuna...ainakin mielissämme. Nooh...

”Aamulla varhain, kun sää oli parhain” , eli totesimme maanantaiaamuna laulun kirouksen jälleen toteutuneen; lämpötila vain melkein hellelukemissa eli ~24ºC. Ei tuulen virettäkään ja pilvihattaroita siellä täällä ja mäkärät ja ssäsket innoissaan. ”Pelimannen olisi ollut parempi vain pötkötellä pellolla” eli nauttia auringonpaisteesta ja vaikka pulikoida lammessa ja ottaa olutta, näin jälkikäteen ajateltuna. Vai olisiko?

Päätimme kuitenkin tehdä kevyen happihyppelyn Kitkan Vattumutkaan heti päiväseltään ja katsastella tilannetta illan/yön strategiat mielessä. Vattumutkan portaat oli tehdä jo tepposet heti alkutaipaleella, sillä olenhan vielä ”Jopi-jalkapuolena”. Juuri saaanut kipsin pois jalasta ja kuntoutus käynnissä, mutta liikuntahan on sitä parasta terapiaa jalalle! Näin ainakin oletin. Portaat alas linkuttaen ja samaa tahtia mutkasta ylös kivien lomassa. Paine nilkassa alkoi jo alasmennessä tuntumaan riipaisevalta. Kun sitten vihdoin ja viimein pääsin rantaan, istahdin kivelle ja tutkailin joen virtauksia. Mieli kirkastui välittömästi ja nilkan kipu oli unohdettu samantien. Nyt Kitkajoki oli kohdannut voittajansa, ajattelin! Jos minä olen vaivautunut toipilaana joenrantaan, niin ei siinä taimen tai harjuskaan voi olla nöyrtymättä!

Vihreä pupa perukkeeseen ja heitto. Välittömästi vapa nytkähti, mutta heikosti. Siimaa vetäessäni huomasin vaaksan (25 cm) mittaisen harrin pyristelevän vastaan, joten nopea siiman sisäänveto ja kalan irroitus. Hymynkare suupielessä huikkasin kavereille alavirrassa iloisesti, kättä nostaen koodin mukaisesti; alamittainen. Harjus siis takaisin virran pyörteisiin. Tämähän alkaa lupaavasti.

Puolen tunnin jälkeen, eri perhoja uittaen (nymph, leech, streamer, larva, etc.), saldona oli 2 muuta alamittaista harria sekä 2 alamittaista taimenta. Toinen taimenista oli peräti jo n. 35 cm!!! Kaikki siis takaisin kasvamaan. Mieli oli jo huomattavasti helpottuneempi ja odotimmekin illan koitoksia innolla.
Noin 3 tunnin happihyppelyn (lue hiki, hiki ja hiki) jälkeen päätimme suunnistaa takaisin vaunulle Juumaan ja ottaa hieman rennommin ennen seuraavaa etappia. Kipsin heikentämää nilkkaakin päätin teipata vahvemmaksi, jotta Karhunkierroksen juurakot ja joen niljakkaat kivet eivät jäisi päällimmäisenä mieleeni tämän kesän reissulta.

Kasilta taas suuntasimme takaisin Vattumutkan P-paikalle. Kurahousut jalkaan ja mars mars matkaan silmiähivelevälle Karhunkierrokselle, ylöspäin. Onneksi verenhimoiset sääsket jättäytyivät suosiolla P-paikalle! Ensimmäinen etappi oli Heinäniemi. Siitä ylöspäin alkoi nimittäin alkoi kalastuskieltoalue, joten päätimme noudattaa sitä, kuten kuuliaisen kalamiehen tulee aina tehdä. Kalastuskiellothan on tehty kalakannan ylläpitämiseksi ja kalakantojen elpymiseksi. Toisaalta, eipäs sinne ollut kiinnostustakaan lähteä rämpimään, sillä rantojen jyrkät kalliot eivät olisi mahdollistaneet kalastusta.

Heinäniemen liuusta tarttui heti 2 alamittaista taimenta kiinni, parilla ekalla heitolla. Vihreässä pupassa molemmat kiinni. Pupa oli ylempänä, musta-hopea hollow streamer perässä. Erikoinen kombinaatio, mutta juuri samoilla olin saanut Vattumutkasta ’saaliit’. Siis molemmilla. Mikään muu ei näyttänyt olevan parempi vaihtoehto. Semirealistisia larvojakin uittelin, mutta vesi ei oikein ollut larva –vettä, joten tulos oli pelkkä nolla.

Jatkoimme matkaa alas Kalliosaareen, tietenkin toiveissa se taimen, jota olimme tulleet hakemaan. Matka Heinäniemestä Kalliosaareen ei ole pitkä, mutta tarkkoina miehinä kalastimme aluetta n. 1 tunnin ajan. Mietintätaukoja siis tarvittiin sen ’oikean’ paikan, perhon ja hetken löytämiseen. Vastarannalla oli pintakäyntejä runsaasti, mutta perhon heittäminen sinne asti oli mahdotonta takana olevan koivikon takia. Taas oli todettava, että vastarannalla ne parhaat kalavedet ovat!

Ilta vaihtui yöksi ja kello oli jo lähempänä yhtä, kun kaveri tartutti alempana ensimmäisen ns. isomuksen perhoonsa (musta leech); Harjus. Puolen minuutin suostuttelun jälkeen, kala päätti ottaa ohjat käsiinsä ja kadota syvyyksiin. Se siitä kalasta.
Fortuna oli kuitenkin päättänyt jakaa kortit oikein meidän onneksemme, ja ei hetkeäkään, kun seuraava harri oli jo kiinni. Nyt mittaa taas reilut 40 cm. Kala rantaan ja veret pois. Ja taas mustan leechiin tartunta. Hetkeä myöhemmin toinen harjus (35 cm) samaan leechiin. Yes!

Itsellä oli semilarvat, kulta ja vihreä (http://perhorasia.fi/Fly/Fly.thtml?flyID=15296) , kun tulin montun reunalle. Varmaotteisena heitin larvat virran reunaan ja odotin sitä todellista ottia. Sitten voimakas nykäisy, vastaisku, ja totesin, että pr...le, pojassa kiinni. Ei taida montaa kiveä siinä syvänteen kohdalla olla, mutta tekevälle sattuu. Ei kun irrotusta yrittämään. Kevyesti nykimään eri suuntiin. Peruke oli kuitenkin suht luja eli Fluorcarbon 0,35/ 6,2 kg, joten ei ollut heti pelkoa, että siima menee poikki. Muutaman nykäisyn jälkeen yllättäin tuntuikin helpottava löystyminen ja ajattelin että kohtapa ne loputkin harrit saavat kyytiä. Yllätys, yllätys. Tunnetun vapavalmistajan väline (******) poikki n. 10 cm liitoksesta ylempää!!! Sen jälkeen konstit vähissä perhojen irrottamiseen, joten eikun heittosiimasta kiinni ja vetämään. Peruke poikki ja matkavavan 3 ylimmäistä pätkää vaipui Kitkajoen uumeniin, seuraavien sukupolvien ja tulevien historioitsien ihmeteltäviksi. Että silleen.

Ei muuta kuin kampurajalan kera ylös Kalliosaaresta (n. 45º jyrkkä nousu). Ylös päästyäni, tunsin viiltävän kivun pohkeessani ja ajattelin että mikään ei enää voi olla pahemmin pielessä...ja matka jatkuikin kohti P-paikkaa pitkospuita pitkin. P-paikalla kurahousujen saloista paljastuikin se todellinen tuskan syy. Urheiluteippi oli repäissyt pohkeen alaosasta ihon irti, joten orvaskesi tai mitä sitä pintaihon jälkeen löytyykään, oli revennyt irti n. 2 cm² alueelta. Arvatkaapas mikä oli mielessä? Taimen, Harjus, Vapa vai Nilkka? KAIKKI!!!

Et silleen kesällä 2007 Kitkajoella. Jatkokertomus Hossajoelta samaan kalareissuun liittyen tulossa piahkoin. Lisää sattumia ja osumia, tai miten sen oikein kuvaisi(???) tulossa myöhemmin.

Sunnuntaina 8.7.2007 jatkan pohjoiseen eli lapin vesistöön. Katsotaan miten tämän kesän kalareissut edistyvät. Huonompaan suuntaankaan ei voi enää mennä, vai voiko;)