Tainionvirta | 23.5.2008 23:15

Päätettiin poiketa Tainion virralla matkalla kohti Pieksämäkeä

Saavuttuamme Hartolaan haettiin luvat Jari-Pekasta ja otettiin auton nokka kohti grillikatos paikkaa. Paikalle saavuttuamme ei mennyt edes 5 min kun oli sakki perhekalleuksia myöten vedessä. Siinä veljeni kanssa noin pari min heiteltyämme nappasi velipoika mustalla liitsillä taimenen ylös. Taimen fileiksi, suolaa ja pussiin. Hetken siinä taottuamme päätimme lähteä lankuille yrittämään onnea.

Saavuimme lankuille niin kyseisen sillan alla oli joku kaveri virvelin kanssa paiskomassa ja ei mennyt kuin hetki niin hän otti kirren siitä.
Lähdimme lompsimaan kohti lankkujen päätyä kun näimme lankkujen päädyssä jonkun alan perhostajan vääntämässä kirreä ylös. Ei mennyt aikaakaan kun jouduttiin tehdä kyseiselle perhostajalla tilaa kun hän pääsi perkuu hommiin. Siinä sitten taottuamme tyhjää taas niin päätti laivueemme virveli kaveri tulla viereeni, ja nappasi siitä taimenen jonka hän päästi takaisin kasvamaan.

Alkoi kello lähennellä kohti 22.00 kun päätimme mennä heittämään viimeiset heitot 1 alueelle. Ennen kun päästiin lankuilta lähtemään niin vaihdoin parit sanat kyseisen perhostajan kanssa joka oli napannut kirren siitä aikaisemmin. Niitä näitä höpötellessämme tokaisi mies minulle ivallisesti mutta opettavaisesti, että sinulla ei ole kuin yksi suunta ja se on ylös päin. Kun kerroin että olen käynyt Tainiolla joulukuusta lähtien mutta ilman saalista.

Kohti 1 aluetta mietin koko matkan miehen sanoja, ja päätin että en lähde sieltä lutakosta pois ennen kun jotain olen saanut.

Saavuttuamme ei mennyt hetkeäkään kun olimme taas vedessä tahkomassa sillan suuntaan perhoa. Siinä hetken heiteltyämme nappasi minun mustaan liitsiin kirre kiinni joka pääsi karkuun. Joen hiljaisen solinan äänen rikkoi vaan minun P......! Masentuneena ja kylmissäni päätin mennä takomaan isolle laiturille viimeisiä heittoja enne kun jatkaisimme matkaa taas.

Viimeisiä heittoja kiskoessani tunsin nykäisyn vavassani ja kirre oli kiinni. Kirre päätti vetää 3 komeaa loikkaa ilmaan ja mietin että sinne meni kun lopulta tunsin taas kovaa pyristelyä. Hetken siinä taisteltuamme minä ja musta liitsini veimme voiton, ja näin oli ensimmäinen täysimittainen perhovälineillä hankittu kala haavissa ja seuraavana päivänä pöydässä.

Kiitos Tainio, kiitos Hartola.