Reinikankoski (Keuruu) | 25.7.2008 20:00

Reissu alkoi hiukan kangerrellen. Tarkoitus oli lähteä koskelle hyvissä ajoin, mutta
edellisen yön tuloksettoman kuhanuistelun jälkeen nukuin sen verran pahasti
pommiin, että ilta oli jo pitkällä, ennen kuin sain Fiestan nokan suunnattua
Jyväskylästä Keuruuta kohti. Puolessa välissä matkaa huomasin Keski-Suomen ankarassa
luonnossa selviytymisen kannalta elintärkeän kahvitermarin unohtuneen kotiin.
Keuruun ABC:ltä Classic Colaa kofeiinipäänsärkyä torjumaan, ja matka jatkui.

Saavuin koskelle kahdeksan aikaan illalla. Paikalla ei ollut muita kalastajia,
saisin rauhassa omia koko kosken itselleni. Ilma oli lämmin, vesiperhosia lenteli ja paikka vaikutti lupaavalta. Tämä oli ensimmäinen reissuni
Reinikankoskelle, ja päätin ottaa reissun
tutustumisen kannalta. Käveleskelin kosken rantoja katsellen paikkoja ja heitin
heiton siellä, toisen täällä.

Mustaan liitsiin tärähti kiven edestä laavun oikealta puolelta hiukan alavirran
suuntaan. Hyvän kokoinen, ajattelin. Nostin vavan pystyyn ja kiristin jarrua, en
halunut päästää kalaa alavirtaan. Hetken paikallaan muljuttuaan se lähtikin
ylävirtaan, väsytti siinä puljatessaan itse itsensä, ja minulla oli helppo työ haavia
puolimetrinen taimen. Tuore istari. Otin taimenen ruokakalaksi. Classic Colaa
kaatoryypyksi, nicorette huuleen ja taas menoksi. Liitsillä sain toisenkin taimenen,
istari sekin, noin
40-senttinen. Tämä pienempi antoi pippurisemman vastuksen kuin
kylmälaukussa köllöttävä 1,8-kiloinen toverinsa. Pikkuinen sai jatkaa
istarinelämäänsä kauniissa koskessaan.

Lähdin tutkimaan alajuoksua. Yö hämärtyi, istuin koskikivellä ja katselin, kun
vesiperhonen kiipesi käsivarttani pitkin. Niitä näytti nyt muutenkin lentelevän
enemmän. Liitsejä tarpeeksi jo lilluteltuani
ajattelin tarjota Reinikankosken asukeille taimenen arvolle paremmin sopivia
perhoja, mutta eiväthän he minun hienoista pintapupistani eivätkä muistakaan
välittäneet.

Kello oli puoli kaksi ja istuin laavulla. Vieressä oli valmiiksi
pilkottuja polttopuita, ja pienet tulet olisivat olleet poikaa.
Kahvitermarin lisäksi olin kuitenkin unohtanut kotiin myös tulitikut, joten nautin
otsalampun kodikkaassa loisteessa kylmiä lihapiirakoita ja haaleaa Classic Colaa.
Oli rento olo. Paikka oli hieno, olin saanut kalastaa rauhassa, enkä aivan
saaliittakaan jäänyt. Tulisin varmasti uudelleen.