Kielajoki (Inari) | 13.7.2008 23:30

Vuosittaisen lohireissun alkuun saatiin sopimaan pari päivää pikkukepeillä kalastusta. Aluksi tehtiin pieni pikainen pisto Inarijärven eteläpuolen vesistöihin. Luvan sisällä olevat virtaavat vedet olivat todella vaatimattomia ja saivatkin meidät ajamaan kauhealla kiireellä Kaamasen tiellä kahluuhousut päällä. Kaamas- ja Kielajoen koko ja kalakannat olivat tiedossa.

Aamulla kahdelta saavuttiin Inarin ja Enontekiön rajalle ja siitä Kaamasjoen vartta alaspäin harjussuvantoja kohti. Syystä, toisesta tai kolmannesta nähtiin vain yksi pintova harjus, joka sitten päätyikin kello kahdeksalta aamulla graaviin. Oli erittäin nautinnollista kalastaa näkyvää kalaa, joka selvästi kävi katsomassa jokaisen pintakalvossa ohitseen lipuvan jutun.

Kaamasjoen kopaisun jälkeen nukuimme jokusen tunnin autossa, minkä jälkeen lähdimme Kiellatuvalle syömään poronkäristystä. Samalla saatiin huone Kiellatuvasta, nukuttiin tuokio ja lähdettiin illaksi/yöksi kalaan.

Kiellatuvalta ylöspäin on kalastukselta rauhoitettu poikastuotantoalue. Alaspäin kävellessä tulee vastaan hyviä paikkoja useita - koskia ja taimenpaikkoja mahtuu ensimmäiselle kolmelle-neljälle kilometrille monia.

Kävelimme alas ja lähdimme kalastamaan ylöspäin. Ensimmäisen neljän tunnin aikana kokemukset oli lähinnä kauniista luonnosta ja rauhallisesta veden solinasta. Jokunen alamittainen taimen kävi katsomassa perhoja, mutta muuta ei sitten ollutkaan.

Noin 700m Kiellatuvalta alaspäin olevan hiekkasärkän mutkasta, aivan tuvalta kuultujen kokemusten mukaisesti, tälläsi vihdoin terhakka taimen kiinni. Kala taivutti vapaa kiitettävästi, mutta ei lopulta karannut kovinkaan kauas. Pienen keskustelun jälkeen taimen päätyi rannalle mitattavaksi ja ihailtavaksi. Myös pappi kävi paikalla.

Kala oli aivan jumalattoman kaunis, 54cm pitkä ja pullea taimenmamma. Erityisesti ihastelimme sinistä, melkein turkoosia sävyä, joka taimenen kyljessä oli.

Taimenen petti musta Leech, ei siis mikään ihannesidos, mutta kuitenkin. Vatsassa ei ollut mitään muuta kuin yksi sulamaton muurahainen, kaksi pientä ruskeaa keppiä (!) sekä yksi siipipari. Ihmekös tuo jos perho kelpasi matkalla pohjoiseen.

Hyvä reissu, kiva patikka ja hieno kala.

Ai niin, Kaamasjoella oli hyttysiä aivan julmetusti. En ole ennen saanut tapettua täyttä tusinaa yhdellä iskulla...