Yhden välipäivän jälkeen löysin itseni Peten kanssa taas Holmankosken rannalta perhoa vispaamasta. Kirjolohi ei tuntunut olevan hurjalla syönnillä, mutta yhden sentään ylös sain. Kaksi säynävää, 45cm ja hiukan pienemmän mitä en jaksanut mitata tuli myös saatua. Lisäksi Petekin sai kaksi säynävää, joista toinen oli 50cm jättiläinen, sekä puukoskelta pienen noin 25cm harjuksen. Itse sain kokea holmankoskella miltei sydänkohtauksen, kun kirjoa kalastaessa yhtäkkiä perhoon paukahti joku todella voimakas otus. Kala teki kaksi potkua, jotka veivät miltei 5 luokan vavan kädestäni, ja ponkaisi hirveään syöksyyn koskea alas päin pysähtyen kerran jurraamaan pohjaan, ja jatkamaan yritystään repiä vapa käsistäni, kunnes singahti taas koskea alas niin että pohjasiimoille mentiin komiasti. Ja kuten yleensä, tottakai ne isot pääsee karkuun, ja niin pääsi tämäkin. Se kirosanojen kuoro, mitä muut kalamiehet, minä äänekkäin tietysti, oli melko suuri, kun muut kalamiehet kirosi minunkin puolesta mikähän se mörkö oli. Meritaimen se suurimmalla todennäköisyydella oli, vaikka ei mahdotonta olisi, että se viime vuotinen emokirjolohikin olisi ollut. Muuten ihan mukava reissu oli silti.
Oliskohan se karkuutettu kala ollut se talvikkolohi, joka hyppeli, jo viime viikonloppuna siellä holmalla...
Jaa en tiedä. En ole sellaisesta kalasta kuullutkaan juttua. Ei sekään mahdottomuus tietenkään ole Näitkö minkä kokoinen se oli?
Mukava lukea kuulumisiasi merikarivialta! itsekin tärisen jo innosta päästä viiskamaan perhoa siine päin. muutama viikko vielä piinaavaa odotusta. Onko mertsareista kuulunu mitään :P?
Olethan tutustunut Perhorasian sääntöihin?