Merikarvianjoki (Merikarvia) | 10.6.2010 20:00

Taas oli kalastuspäivä edessä merikarvialla. Odotin kuumeisesti että Pete pääsisi töistä, ja kun Pete vihdoin viiden aikohin soitti, ampaisin hakemaan Peteä. Päätimme aloittaa kalastamisen holmankoskella, koska olimme nyt parilla kertaa jättänyt siellä käymisen väliin.

Holmankoskelle saapuessamme meidän piti käydä Eumerilla hiukan shoppailemassa, mutta pirulaiset olivat erämeissuilla koko myymälänsä kanssa. Noh, kalavehkeet siis kasaan ja siinä jo eräs seuratoveri jo perkasikin pinturilla saatua kirjoa. Siitä innostuneena Pete sitoi myös pinturin siiman päähän. Itse luotin uppoperhoihin ja sitaisin uusien vinyl rib nymfieni prototyypit siimaan. Kalastin parkkipaikan suvannon ja kosken loppuliu'un tuloksetta, joten päätin lähteä ylävirtaan kovempaan koskeen kokeilemaan josko sieltä vaikka harri paukahtaisi. No kauaa ei tarvinnut nymfejä uittaa kun melko pieni taimen pyristeli siimassa. C&R tietysti, ja kalastus jatkui. Menin pienen saaren vieressä olevan montun alapuolelle heittäen nymfejä ylävirtaan, ja ei montaa heittoa kestänyt kun kirre jo teki ilmalentoa. Väsytys venähti pidemmäksi kuin piti kun kala pääsi kovaan koskeen vääntämään, ja kesti hetken kun sain sen haavittua. Noin kilon kirjolohi ja vihreään nymfiin otti. Otin siitä ruokakalan ja lähdin kahlailemaan takaisin parkkipaikalle perkaamaan kalaa. Perkaamisen jälkeen vielä hiukan kalastin suvantoa, kunnes Pete ehdotti josko siirryttäisiin vaaditkoskelle. Ja sehän minulle kävi.

Suunnistimme vaaditin niskalle, jossa viikko sitten oli kovastikin pintakäyntejä ja korentoja liikenteessä, mutta nyt oli hiljaisen näköistä. Vain salakat härnäsivät Peten pinturia, ja niihin kyllästyttyään hänkin siirtyi uppoperhoihin. Itse jatkoin samoilla perhoilla kuin holmallakin ja noin 10min kalastamisen jälkeen heitin perhoni keskelle jokea, ja hyvä kun perhot ehtivät muutaman sentin upota niin tunnistamaton kala kävi mulauttamassa perhossa mutta ei jäänyt kiinni. Parin kirosanan jälkeen heitin uudestaan, vain huomatakseni että sama tapahtui uudestaan. No nyt tuli jo pari kirosanaa enemmän. Sen jälkeen olikin sitten hiljaista. Sain sentään nauraa Peten ja noin 20cm taimenen taistelua, kun Pete oli kovasti päättänyt ottaa noin 30sek välein melko lähellä rantaa hyppivän taimenen ylös. Se kävi ainakin yli 5 kertaa Peten perhoa tökkimässä eikä jäänyt kiinni ja vaikka Pete vaihtoi pinturiin, niin taimen oli niinkin fiksu että kovi vähän väliä 10cm päässä perhosta hyppimässä:D Oli mulla naurussa pidättelemistä:D Kun minä jo pistin vapaa kasaan, niin Pete meni vielä kahlailemaan siihen missä taimen juuri hyppeli ja haistatti pitkät. Ja miltei heti kun Pete nousi vedestä, taas taimen hyppäsi samassa paikassa:D Kaikkien taimenien kuningas se kala oli kyllä:D