Merikarvianjoki (Merikarvia) | 27.6.2010 08:00

27.6.
Kolmen päivän sessio Merikarvianjoella käynnistyi lupien hakemisella Köffiltä. Reilun kolmen tunnin ajon aikana jäykistyneitä jäseniä oikoessa oli hyvin aikaa miettiä mihin suunnattaisiin ensimmäisenä. Lyhyen mietinnän tuloksena päätettiin suunnata kohti Puukoskea.

Puukoskelle saavuttaessa oli parkkipaikka iloksemme tyhjä. Pikaisesti virittelimme vavat kasaan, rakentelimme uudet perukkeet siimoihin ja kaivelimme rasioiden pohjilta ne ottiperhot. Kun kaikki saatiin valmiiksi oli aika suunnata koskea kohti. Itse jäin ensimmäisenä heittämään niskan monttua mutkan alapuolelle. Yksi mies porukastamme jäi heittämään niskaa mutkan yläpuolelle, loput kaksi menivät hieman alemmas kosken pyörteitä larvastelemaan. Viitisen minuuttia ehdin niskamonttua larvastella kun montun keskivaiheilta pamahti ensimmäinen kala kiinni. Pari lyhyttä syöksyä ja kolme-neljä korkeaa hyppyä myöhemmin haavin pohjalla pötkötti avauskala, noin kiloinen kirjo. Pappia niskaan ja kurkku auki, huomenna syödään kalasoppaa. Lähes välittömästi myös yläpuolelle jäänyt kalakaveri karkuutti kalan ja muutamaa heittoa myöhemmin sai myös haaviin samanlaisen kilon peruskirjon. Kalaa tuntui olevan.

Pikkuhiljaa lähdin valumaan alaspäin koskea. Ensimmäisten kuohujen alapuolinen kivikko näkyi olevan niin kuivilla etten siihen jäänyt kalastamaan vaan suuntasin suoraan pikkusaaren alle. Pian aivan saaren alla olevasta syvemmästä kuopasta tartutinkin kalan. Pirteä tuntui olevan tämäkin kaveri, syöksyili ja hyppi kovalla vauhdilla lyhyen tovin. Nopeasti tuli väsy kuitenkin kalalle ja haaviin heilahti peruskirjo. Tämän kalan laskin takaisin. Kävelin samantien myös alakosken niskalle jota kolusin puolien tuntia ylös ja alas ilman minkäänlaista kontaktia kaloihin. Myös alakosken kuoppia kävin larvastelemassa, mutta yhtä laihoin tuloksin. Yksi porukastamme kuitenkin löyti kaksi kalaa myös alakoskesta.

Palasin pian niskalle ja heti ensimmäisellä heitolla mutkassa perhoja vietiin taas. Nyt pääsi kala kuitenkin irti. Muutama heitto lisää ja taas kirjo kiinni. Haaviin asti tuli jälleen kilon peruskirjo. Heti perään viimeinenkin jäsen porukastamme sai kalan haaviin asti, joten oikein hyvin alkoi tämä reissu. Oli aika vaihtaa paikkaa.

Stäävit-Vaadit oli seuraava luonnollinen pysähdys matkalla kohti keskustaa. Kaksi meistä suuntasi Vaaditkosken niskaa kohti, yksi jäi koluamaan sillan alapuolisia monttuja ja yksi jäi sillan yläpuolen kuohuille. Pian perille päästyä ryhdyin larvastamaan mutkan yläpuolisia kiventakusia. Hetken siinä koluttuani oli haavissa käynyt kaksi kalaa lisää, molemmat olivat täysin samasta muotista tulleet kuin aiemmatkin. Valuin pikkuhiljaa virtaa alaspäin Vaaditkosken niskaa kohti. Niskalla lähdin aivan murtumalta kalastamaan ylöspäin. Muutaman metrin noustuani oli jälleen kala kiinni. Samaa kaavaa tuntui tottelevan kaikki kalat, muutama nopea syöksy ja korkea hyppy ja sitten sukkana haaviin. Kalan vapautettuani oli välissä yksi tyhjä heitto samaan reikään ja sitten kala kiinni. Kala haaviin, vapautus ja muutama metrin ylöspäin. Pari heittoa, kala, vapautus jne. Tällä mallilla viisi kalaa sain niskalta haaviin asti ja karkuutin yhden. Kaikki tapahtumat noin 15 minuutin sisään, joten kyllä kalaa tuntui joessa olevan todella kovasti. Kello oli jo kaksi joten kolme meistä suuntasi autolla kohti Mericampingia hakemaan mökin avainta. Saataisiin autosta tavaroita vähän vähemmäksi ja keittoon otetut kalat kylmälaukusta jääkaappiin. Porukan motoristi jäi keskustaan syömään. Lähtiessä sovimme kalastavamme seuraavaksi Holmankoskea.

Holmankoskelle saavuimme noin puolta tuntia myöhemmin. Itse aloitin kalastuksen välisuvannon alapäästä ylävirtaan heittämällä. Ensimmäinen heitto laskeutui saunarannan tuntumaan hieman yläviistoon, meni muutama sekunti kun siimassa tuntui yksi todella raskas veto ja samantien siimat poikki. Sinne meni monta kalaa antanut larva. Uutta perhoa kärkeen ja samalla laitoin myös tärppi-indikaattorin perukkeeseen. Vajaan kymmenen minuuttia heitettyäni keskellä suvantoa indikaattori äkillisesti sukelsi. Vapa pystyyn ja niin vain potki kirjolohi siiman toisessa päässä. Pian tämän kalan vapauttamisen jälkeen sain toisen kalan aivan parkkipaikan reunassa olevien puiden alta, samalla kuulapäällä indikaattorin kera tarjoiltuna. Tässä vaiheessa kaveri tuli saunan edustalle heittämään ja saikin kalan aivan saunan edestä. Hänen kahlattua kalan kanssa niskamurtumaa pitkin parkkipaikan puolelle päätin itsekkin kokeilla samasta kohdasta. Indikaattori kellui hiljalleen niskaa kohti saunan ohi, ja aivan murtuman yläpuolella se sukelsi. Vastaisku ja väsytys alkoi jälleen. Tuttu kaava käytiin läpi kalan kanssa ja pian sai kirjolohi pappia niskaan.

Sovimme Holman rannalla seuraavaksi suunnattavan Lankkarille. Ennen kalastamista söimme Köffillä muutkin hieman roskaruokaa ja huuhdeltiin palaset kurkusta alas ohraiselle pirtelöllä. Nyt oli hyvä jatkaa. Tässä vaiheessa yksi joukostamme, porukan mopopoika, lähti ajelemaan takaisin kohti Keski-Suomea, maanantainen työpäivä kun painoi päälle.

Lankoskella jäimme yhden kaverin kanssa luonnonuomalle, suoraan laavun eteen. Kolmas suuntasi suoraan hieman alemmas, kosken aaltoja tutkimaan. Muutaman heiton ehdin heittää laavun edustan monttuun kun ensimmäinen kala oli kiinni. Jälleen lyhyt väsytys ja kirjo haaviin. Otin muutaman askeleen ylöspäin ja puolen tusinaa heittoa myöhemmin oli jälleen kala kiinni. Tutuksi käyneet syöksyt ja hypyt, ja kala pääsi haavin kautta takaisin koskeen. Jälleen pari askelta ylöspäin ja pian kolmaskin kala kävi haavissa. Toisen saamani kalan jälkeen kymmenkunta metriä alapuolelleni jäänyt kaverikin sai kirjon. Hetki ihmeteltiin tuota kalan määrää. Alempana olevassa suvannon pätkässä oli porukan seniorikin löytänyt kalan, mutta se oli viime hetkellä päättänyt olla ottamatta perhoa sittenkään. Väsy alkoi painaa päälle joten päätimme käydä vielä Puukoski katsomassa ja lähteä sitten mökkiin iltapalalle ja nukkumaan.

Puukoskella kalasteltiin ristiin rastiin vähän joka puolelta, mutta kovin tuntui hiljaiselta. Juuri ennen poislähtöä sain kuitenkin nätin hieman kauemmin joessa olleen hoikan kirjon välisuvantoon laskevasta virrasta. Nyt pakattiin tavarat autoon ja palattaisiin huomenna taas joen rantaan.

28.-29.6.
Seuraavat kaksi päivää toistivat hyvin pitkälle samaa kaavaa kuin sunnuntai niin ottipaikkojen kuin -perhojen suhteen. Saatujen kalojen määrä vain laski omalta osalta maanantaina kuuteen ja tiistaina neljään. Karkuutusten määrä nousi suhteellisen korkeaksi, vain noin joka toinen kiinni ollut kala tuli haaviin asti. Ylivoimaisesti eniten kaloja saatiin Vaaditkosken niskalta, koko reissulla saatiin noin 15 kalaa siitä. Myös Holman välisuvanto antoi useamman kala joka päivä. Isoilla perhoilla ei juuri kaloja saatu, eikä juuri kalastettu. Pienet #12 kuulapäät useissa eri väreissä toimi parhaiten.