Kapeenkoski (Äänekoski) | 27.5.2011 21:00

Kalastukselle pyhitettynä päivänä suuntasin kohti Kapeenkoskea. Haittuani Aimolta luvan ja viriteltyäni vavat juhlakuntoon suuntasin kohti kosken ylimpiä kuohuja, eli Makasiinikoskea. Rannassa huomasin, että vesi oli todella korkealla, joten jo alkuun oli selvää, että Kapeenkoski jyrkkine rantoinen ei tulisi tarjoamaan helppoa vastusta. Makasiinikoski ei lupaavasta ulkomuodostaan huolimatta tarjonnut toivottuja tapahtumia, joten lähdin valumaan kohti Luijankoskea. Heitellessäni tinseliä niskan yläpuolella havaistin kalan pintovan hieman alempana ihan ranta kivien vieressä. Tinseli sille kuitenkaan yrityksistäni huomitta kelvannut. Päätin vaihtaa siiman päähän larvan ja pari nymphiä ja suunnata kalan ala puolelle. Lähestyin sitä varovasti menemättä veteen ja jo toisella heitolla tärppäsi. Kala syöksyi keskemmälle virtaa ja pääsi hyppäämäänkin pari kertaa paljastaen itsensä noin 45 senttiseksi taimeneksi. Aikansa taisteltuaan kala alkoi osoittaa väsymisen merkkejä ja alkoi tulemaan lähemmäksi. Huomasin, että kala oli kelpuuttanut keskimmäiseksi laittamani vihreän nymphin. Se otti kuitenkin vielä spurtin kohti väljempiä vesiä, hyppäsi ilmaan, pääsi irti ja antoi hyvästiksi siimat silmilleni.

Pettymyksestä toivuttuani kalastelin litkallani vähän kauempaa rantakivistä eikä aikaakaan, kun virran reunasta tarttui siiman päähän toinen kosken asukki. Edellisestä virheestä oppineena pidin nyt vapani alempana ja tein sen hyppimisen vaikeammaksi. Hyvän taistelun tämänkin kala tarjosi, mutta alkoi jo lähestymään rantaa ja vilautti jo kylkeäänkin. Tällä kertaa kalastaja veti pidemmän korren ja kohta haavin pohjalla sätki 46 sentin verran kotiinviemistä. Samainen vihreä nymphi oli pettänyt tämänkin taimenen. Ei ollut kovinkaan ihme, että sitä vähän hiukoi sillä kovin oli tyhjä sen vatsa. Muutamia vihreitä larvoja ja nymphejä sieltä kuitenkin löytyi, joten sellaisena omanikin oli varmaankin sille kelvannut. Varttia myöhemmin samasta ottipaikasta samaan perhoon tarttui edellisen kalan senttiä lyhyempi pikku veli. Tämä veijari sai vapautensa pikaisen mittauksen jälkeen ja lähti iloisena jatkamaan matkaansa. Minä puolestani jatkoin matkaani samalla mielialalla kohti laavua ja makkaratulia.

Tauon jälkeen kalastelin Luijankosken alaosaa, Kattilasaaren reunoja ja kärmekaria. Tällä kertaa yritykseni ei kuitenkaan tuottanut tulosta. Palasin vielä takasin Luijankosken niskalle ja tällä kertaa samasta pisteestä perhoni kelpuutti noin 20 senttinen taimen ja varttia myöhemmin toinen samanlainen imun viereisestä röpelöisestä virrasta. Ensimmäinen näistä kelpuutti ravinnokseen reilun kokoisen vihreän larvan ja toinen puolestaan jo aiemmin toimineen nymphin. Tämä ottipeli taisi ansaita hieman lisää käyttötunteja myös kesän tulevissa koitoksissa. Saa nähdä miten se odotuksensa täyttää. Toivottavasti ainakin toinen näistä taimenista tulee muutaman vuoden päästä uusintavierailulle Päätin jättää poikaset rauhaan ja suunnata takaisin kosken alempia osia. Tulosta ei kuitenkaan syntynyt ja pian oli aika suunnata kohti kotia.

Kevään ensimmäinen Kapeenkosken reissu tarjosi paljon iloa rakkaan harrastuksen ja kauniin sään parissa. Kun tapahtumiakin riitti, niin mikäs sen mukavampaa. Tällä hetkellä suupieliä vetää ylöspäin myös tieto siitä, että luvat seuraavalle reissulle on jo varattuna...