Merikarvianjoki (Merikarvia) | 1.6.2011 10:00

Oli siis aika pakata kamppeet kasaan ja suunnistaa Merikarvianjoelle. Varasimme kaverini kanssa toisen lohimökeistä jonne mobilisoimme tavaramme heti keskiviikko aamusta,suuntasimme aika pian kohti ensimmäistä paikkaa eli puukoskea. Samontein kun pääsimme kosken parkkikselle,yllätys yllätys; paikalla oli taas äijät Paraisilta. Jätkät alkaa olla aika tuttu näky pelipaikoilla. Kamat kasaan ja perhoa perukkeen nokkaan.

Vesi oli tällä kertaa kohtuullisen korkealla sateiden takia. Muiltakin kuulimme että painotettuja perhoja on käytetty jotta monttuihin päästäisiin. Ensimmäisen vartin jälkeen saldona nenän edestä karkuutettu ruskeakylki. saatana! Ja suoraan "uimarannan" montusta. Painelin pikkuhiljaa alajuoksullepäin oikeastaan loppuliulle asti ennen suvantoa. Katselin sellaista mukavan kokoista kiveä niskan vasemmassa reunassa ja ajattelin että heitämpä tuonne, ajatuksena että kala saattaisi lepäillä niillä paikkeilla nousun jäljistä. Lyhyt heitto ja pari strippiä. Kiinni oli samontein! Kelasin siimaa sisälle ja kaveri otti siinä kohtaa ensimmäisen korkean hypyn ja katsoin että onko se nyt jumaliste meritaimen! Perään kauheata riuhtomista puolelle ja toiselle ja siihen toinen hyppy. Pyysin kaveria haavittamaan siinä kohtaa koska kala oli aika vauhkona menossa joka paikkaan. Juuri ennen haaviin tupsahtamista otus pinkaisi ylävirtaan ja kaverikin ennätti jo tuumaamaan että karkuun pääsee. Ei kuitenkaan irti lähtenyt ja saimmekin tyypin haaviin.

Tosin Taimenemme olikin kirjo. Ei silti,kirjo on ihan hyvä saalis, varsinkin kun taistelu oli suhteellisen hyvä! Saalis tuli pikkustreamerilla, kymppikoon koukkuun sidottuna. Pakko kertoa tähän saumaan että löysin perhon Kynäsjoelta muutamaa päivää aiemmin. Tai perho siis oikeastaan löysi minut. Rantauduin kahlaamasta ja huomasin että kintut ovat täynnä siimaa jonka päässä tämä oranssi öttiäinen killui.

Samana päivänä, Merikarviajoen Lankosken itähaaralla perhoni taas mystisesti katosi,samalla tavalla kuin oli löytynytkin. Jos joku sen sieltä löytää niin on kyseessä hyvän onnen perho, joka ilmeiseti vaihtaa ja valitsee oman omistajansa.

Kävimme myös Vaaditilla,Holmankoskella ja Tuorijoen haaralla saaliina lähinnä Pikkusiikaa ja ahvenia ym. Aika kului taas sikanopeaa ja oli pakko lähteä suuntaamaan takaisin Turkuun torstai-iltana. Reissulla tapasimme taas helvetin mukavaa sakkia johon mahtui niin perho kuin heittokalastajiakin. Turhia urputtajia ei näkynyt mailla halmeilla kyseisinä päivinä,eikä joella ollut muutenkaan sellasita markkinameininkiä niinkuin joskus Merikarviajoella tuppaa olemaan. Ei siis edes helatorstaina.