Hammonjoki (Hollola) | 7.6.2011 16:15

Lähdettiin perhokalastusta aloittelevan kalakaverin kanssa Hammonjoelle koittamaan että onkos siellä mitään kalaa. Luvat olivat jo aiemmin päivällä ostetut, jotenka pääsimme lähtemään kello neljältä suoraan koskelle. Eikun Volvon nokka kohti Hollolaa. Paikka oli meille molemmille uusi, niinpä jouduimme hiukan GPS:ltä kyselemään ajoneuvoja. Lopulta löysimme perille. Aloitimme ylä-alueelta nuotiopaikan vierestä. Kun saavuimme koskelle, huomasimme että siellähän oli muitakin! Eikun vaan kamat kuntaa ja sillan puoleista aluetta haravoimaan. Aloitimme nuotiopaikan puoleiselta pätkälta. Ennen meitä olleet olivat saaneet siltä paikalta ison kirren, jotenka odotukset tälle paikalle olivat kovat! Kun katselimme pohjaa aurinkolasien läpi, emme nähneet kuin muutamia pieniä puronieriöitä. Heittelimme sitten siinä paikalla noin 15 minuuttia, ilman tärpin tärppiä! Perhonkin olisi pitänyt olla oikea, oliivi pupa. Lopulta turhauduttuani, lähdin sillan toiselle puolelle. Kaverini jäi vispaamaan perhoa vielä sillan toiselle puolelle. Itse kalastin heti sillän jälkeisellä poolilla, mutta ei siinäkään mitään tapahtumia! Hetken ajattelin jo että "Ei täält tuu mitään, turhaa tultiin". Jonkin ajan kuluttua, kaverini tuli myös sillan toiselle puolen. Hän tuli heittelemään sille kohdalle, minne minä jäin. Itse siirryin syvemmälle metsään. Jäin heittelemään noin 10metrin päähän sillasta, josta löysin kivan pikku poolin, jonka pohjalla uiskenteli paljon hyvänkokiisis puronieriöitä. Niitä sitten siinä yrittelin. Viiden minuutin kuluttua, näin ISON harjuksen pyrähtävän :pinnassa, lieneekö hyttysten perässä. Harjuksen innoittamana vaihdoin pupan tilalle todella pienen vihreän Klinkhåmerin. No klinkki sitten perinteisesti toimii. Heitin perhon harjukse eteen. Ajattelin että nyt se ei voi vastustaa kiusausta! Ei kerinnyt ajatus kauaa vanheta, kun harjus jo pyrähti pinnassa jättän vain roiskeet jäljelle. Kiristin siiman ja aloin jo väsyttää kalaa, kun perho ponnahti pinnalle. Ajattelin vaan että "Per***e!" Ei voi näin huono tuuri olla, ja harri tietysti kadonnu kaikkien muiden kalojen mukana. Aikani manattua, lähdin vielä syvemmälle metsään. Ei ole joessa kaloja. Menin kysymään kaverilta että onkos tullut mitään? Hiljaista sielläkin on. Kaveri meni heittelemään sille paikalle, mista olin juuri harrin karkuuttanut. Itse meni takaisin silla juureen. Vaihdoimme vielä kerran paikkoja, itse tosin lähdin evästauolle. Taukoni keskeytti kaverini huuto "Mä sain kalan!" Juoksin hänen luokseen, ja siellä minua odotti soma pikku puronieriä. Nieriä tuli viher-musta pupalla. Tietenkin päästettiin vapaaksi, sen verran alussa se tuli. Nyt minunkin päähän nousi ajatus että kyllä niitä kaloja voi myös saada! Heittelin itse vielä samassa kohtaa ilman yhtään tärppiä. Tässä vaiheessa vaihdoin perhon vihreään uppoperhoon jossa iskupiste ja kuulapää. Ei mitään! Kumpikaan ei enää sillan puoleiselta alueelta saanut mitään, ei edes tärppejä. Kun siirryimme ylä-alueen alemmalle osalle, huomasimme että väen määrä oli moninkertaistunut. (Ja kaikki olivat tietenkin sillä alueella, missä mekin!) Pintaaa tarkkailtiin, ja huomattiin, että siinä oli paljon hyttysiä, joita harjukset napsivat oikein olan takaa. Vaihdoin perhoksi mustan klinkin, kaveri laittoi musta pupan. Joku oli saanut tältä alueelta aikaisemmin mitta-harjuksen. Kolmannell:a heitolla kala kiinni! Mutta muutaman potkun jälkeen kala irti. Pari voimasanaa siinä itsekseen vaihdettuani lähdin yrittämään uudestaan samasta kohtaa. Ja taas! Mutta jälleen kerran kala vei voiton. Tätä esitystä toistui sitten koko loppuaika, oli siiman päässä mikä perho tahansa. Kaiken kaikkiaan oiken mukava reissu! Itse yllätyin positiivisesti tuon joen suhteen. Nousi suoraan TOP-listani kärkeen, sellainen kalaparatiisi tuo oli. Hyvillä mielin kotiin, mukana paljon paljon kokemusta. Voi sen iltapäivän huonomminkin viettää...