Halistenkoski (Turku) | 21.8.2011 10:30

Löysimpä taas itseni kotikoskelta!

Loman viimeinen päivä ja hieman sen vuoksi vitunkainen fiilis. Heräilin kuitenkin kukonlaulun aikaan ja nelistin autotallille jossa odotteli valmiiksi kalavehkeillä pakattu auto. Alunperin piti lähteä kaverin kera merikarviajoelle mutta reissu peruuntuikin viimetippaan sairastumisen vuoksi. Jälkeenpäin voisi viisastella että loppu hyvin, kaikki hyvin vaikkei holman ja etc. koskille päästykkään.


Aamu halisten rapidseilla alkoi ankeasti, kohelsin putkiperhorasiani kanssa sillan alla ja hukkasin puolet kolmihaaroista. jalassa ainoastaan kumpparit kun ajattelin ettei ojasta kuitenkaan mitään tule. ei aluksi tullutkaan, vanhat konkarit kuitenkin saivat ylipuhuttua ja menin laittamaan kura-asun päälle. Kuulin että toisella kaverilla koskella oli ollut aika paljon tapahtumia aamun aikana loppuliussa, joten tästä rohkaistuna kahlaamaan. Kyseiseltä herra S:ltä sain myös hyvät vinkit sidoksiin jotka ovat viime aikoina toimineet koskella taimenille joita on kuulemma ollut paljon paikoilla.


Ensimmäisen puolituntisen jälkeen alkoi liussa tapahtua. Tein kirjaheiton yläviistoon ja annoin vapaasti poukkoilla virran mukana. Perho saavutti juuri sen pisteen missä se alkaa uida suoraan virran suuntaisesti ja kohota pintaan, annoin silloin hieman löysää uppoamisen aikaansaamiseksi ja vetäisin pari reilua strippiä itseäni kohti. Samontein tunsin tokaisun joka oli kuitenkin mielestäni aika pehmoinen. Piene pyristelyn jälkeen ajattelin että kysessä saattaa olla aika pienen kokoinen taimen tai esim. hauki.

No ei ollut pieni, eikä kuulkaa haukikaan.

Tuli ensimmäinen vastaveto kalalta ja vapa meni suoraan mutkalle. Tässä vaiheessa täytynee mainita että unohdin paksummat tippettimateriaalit kotio ja mukana oli ainoastaan Vissun prisma fluoroa paksuutena 3x. Tuli hieman mutsiakin siinä ikävä kun tunsi että siiman nokassa voi olla tavallista isompi saalis. Pakko oli kuitenkin antaa luottoa 0,204 paksuiselle kärjelle ja vaan jatkaa väsytystä. Heitin 5-luokan vavalla joten se antoi anteeksi hieman ja pelivaraa tippetille kestää. Oliskohan mennyt vajaa kymmenen minuuttia siinä ettei tajunnut muusta maailmanmenosta mitään. Herra S oli vieressä virran toisella puolella ja tarjoutui haavittajaksi ystävällisesti, siitä suuret kiitokset! Tulihan siinä huudahdukset jos toisetkin kun tajuttiin kalan mittasuhteet. Haavin koko jäi aika naurettavaksi mutta saatiin kala silti ylös.

Rannalle ja äkkiä pappia. Näin siinä tällä kertaa kävi. Kala lähti ruoaksi pöytään jossa syöjiä on useitakin eli tarpeeseen meni koska meidän sakissa ei osteta kalaa koskaan kaupasta. Joen kuningasta kohtaan on silti suuri kunnioitus ja arvostan hänen antamaansa lahjaa erittäin paljon. Kiitosket vielä haavittajalle, halisiin kannattaa siis mennä onkimaan juuri nyt. Eräs toinen kertoi että juuri kun olin laittamassa kalaa rannalla, takanani heilahti armottaman iso lohenpyrstö, juuri siinä liun halkaisevan kiven takana. Kyllä perhokalastus on helvetin hauskaa, töihinkin on suht kivaa palata (: