Ruunaan kosket (Lieksa) | 3.10.2011 09:00

Kauden viimeinen koskireissu teki tuloaan ja aamun sarastettua oli aika kantaa kamat autoon ja suunnata kohti Lieksaa. Keli näytti hyvältä tuuliolosuhteita myöten.

Ruunaalle saavuttiin noin klo:11 aikoihin ja ensimmäisenä oli vuorossa Murrookoski. Kesällä tuolla tuli myös käytyä ja kovasti jäi kaivelemaan kalan karkuutus tuosta murroon loppupätkältä. Kalaa en tuolloin nähnyt, mutta tietysti se tuntui isolta, kun karkuun pääsi!

Samaa paikkaa kävin lirkkimässä ja perhoja kokeilin laidasta laitaan, mutta elämää ei ollut. Suuntasimme ylemmäs tuota koskea ja lopulta olimme niskalla. Tuolla en aikaisemmin ollut käynytkään, koska aikaisemmilla reissuilla vedenkorkeus on hätyytellyt tulvarajoja ja näinollen on tullut turvauduttua tutumpiin paikkoihin.

Sidoin perukkeen jatkeeksi tuollaisen mitäänsanomattoman bucktail-streamerin ja taisinpa puristaa mustikan perukkeeseen, jotta syvimmätkin montut pääsisi kokeilemaan. Aikani siinä sohin ja ei tapahtumia. Heitin perhon ylävirtaan ja annoin sen upota, välillä siimasta kevyesti nykien. Sittenhän se kala otti kiinni ja lähti vetämään kuohuihin. Tismalleen samaan aikaan vieressä seisova kaveri, sanoi hänelläkin olevan kalan kiinni. Siimasotkuilta vältyttiin, vaikka lähellä se olikin. Siinä sitä kalaa pyörittelin kymmenisen minuuttia, kunnes haavissa köllötteli tuhti potka! Pituutta tuolla ensimmäisellä virtavedestä perhokalastusvälinein saamallani kirjolohella oli 47cm. Vääntö oli niin kova, että ruskan värit tarttuivat naamaan. Kalalla oli suupielessään perhoarsenaali, joten jos joku tunnistaa kuvasta omansa, saa hän sen takaisin postimaksut maksamalla.

Perkaamisen jälkeen nappasin kupillisen mokkaa kitusiini ja menin takaisin jontkalle. Viitisen heittoa kerkesin heittää, kunnes samasta paikasta nousi 52cm taimen. Mittasin kalan ja päästin takaisin polskuttelemaan. Tässä lähes teollisen kalastuksen tuoksinnassa meni henkilökohtainen taimenennätyskin (perhokalastusvälinein) kirkkaasti rikki. Kalastusta siinä jatkettiin ja yksi tärppi vielä tuntui, mutta ajatuksissani en kerennyt vastaiskua antaa.

Aikamme tuossa vielä turattiin ,kunnes lähdettiin muita kalamiehiä morjenstamaan neitikoskelle. Oman sakkimme lisäksi paikalla oli kourallinen kalastajia. Niska ja mutka tuli lirkittyä, sekä padon alapuolinen "niska", mutta eväkkäitä en onnistunut enää siiman jatkoksi saamaan. Oli aika suunnata takaisin kohti Kuopiota.

Kaikenkaikkiaan miellyttävä päätös ensimmäiselle varsinaiselle perhokaudelle. Ensikesänä sitten uudet kujeet. Pahoittelen maisemakuvien silmin nähtävää vähyyttä.