Nokistenkoski (Rautalampi) | 16.7.2012 12:00

Kauan suunniteltu reissu pohjois-savoon toteutui viimein, reissu oli ehdottomasti paras perhokalastuselämys, jota olen koskaan kokenut.

Reissu kohdistui Rautalammilla sijaitseville Konnekoskelle sekä Nokistenkoskelle, tarkoituksena oli viikonlopun aikana kalastaa molemmat kosket, lauantaina nokistenkoski ja sunnuntaina konnekoski. Suunnitelmiin kuitenkin tuli pieniä muutoksia reissun aikana.

Nokistenkoski
Nokistenkoski on upea kirkasvetinen kivikkoinen koski. Olen kuullut lukuisia kalajuttuja Nokistenkoskelta isältäni, joka varttui Nokistenkosken läheisyydessä. Pikkupoikana isäni kalasti yhdessä sisaruksiensa kanssa 60-luvulla sillalta matosyötillä. Silloinen kalastuksenvalvoja kävi potkaisemassa matopurkin lukuisia kertoja jokeen, äkkiä kaivamaan uudet madot ja takaisin kalaan. Suurin isäni saama taimen painoi 4kg. Myös isoisäni on pitänyt salaa verkkoja Nokistenkosken niskalla, kuuleman mukaan sitä harrasti moni muukin. Aikamoista ryöstökalastusta siis tuohon aikaan on paikassa tapahtunut, jota toivonmukaan ei enään siellä harrasteta. Kunnioitetaan kaikki arvokkaita lohikalakantojamme ja kalastetaan lain suomissa rajoissa.

Konnekoski
Konnekoski oli minulle täysin vieras kalastuskohde, vaikka olen seudulla usein pyörinytkin. Kuuleman mukaan paikka on ainakin isojen siikojen maineessa. Täälläkin isäni on lapsuudessaan ollut sisaruksiensa kanssa tuulastamassa taimenia, kuulemma nähnyt myös valtavan lohen joka jäi seivästämättä, sillä se näytti aivan heiniltä, hetken päästä ”heinät” olivat kuitenkin kadonneet...

Saavuimme perille perjantaina, koska iltaa oli viellä reilusti jäljellä suuntasimme illasta suoraan Konnekoskelle. Tarkasteltuamme hetken koskea, totesimme sen olevan todella vuolas ja syvä. Kalastus onnistui parhaiten parkkipaikan puoleiselta rannalta. Saimmekin heti ensimmäisillä heitoilla jo pieniä noin 20-30cm eväleikattuja taimenia, kaloja tuli kaikkiaan 6, kaikki luonnollisesti vapautettiin. Aika kului kuin siivillä ja pimeä hiipi hiljalleen, lopulta ei nähnyt enään mitään, joten suunta mökille keräämään voimia huomiselle Nokistenkosken kalastussessiolle.

Konnekoski tuntui olevan perhomiehelle liian syvä, virvelillä nuo paikat avautuvat todennäköisesti aivan erilailla, mutta muutamat paikat osoittautuivat myös perhosteluun sopiviksi. Parhaiten kalaa antoi matalikko parkkipaikan alla, sillan yläpuolella.

Lauantai
Pitkien yöunien jälkeen lähdimme Nokistenkoskelle, koskelle josta aloitin koskikalastusurani saamatta mitään. Taidot olivat kuitekin jo karttuneet, sillä jo ensimmäisellä heitollani tärähti kosken niskalla kala perhoon, mutta pirulainen ei kuitenkaan jäänyt pysyvästi kiinni, vain pääsi irti muutaman potkun jälkeen.

Nokistenkosken niskalle oli rakennettu heittolaiturit, harmiksemme laiturit olivat kuitenkin ”poissa käytöstä” sillan korjaustyön vuoksi. Noh koska oli viikonloppu, eikä työmiehiä näkynyt uhmasin lakia ja käytin heittolaituria, kuten myös muutkin paikalla olleet kalamiehet.

Hetken päästä havaitsin aivan heittolaiturin juuressa valtavan kalan, kala paljastui toisinaan auringonpaisteessa ja välkehti hopeisena. Luulin aluksi sen olevan valtava siika, mutta auringon tultua pitemmäksi aikaa esiin huomasin sen olevan lahna. Kala oli suuri jopa lahnaksi! Yritin hetken kalastaa lahnaa, mutta se väisti perhot jo todella kaukaa.

Kaverini suuntasi sillan vastakkaiselle, matalammalle puolelle, josta muutaman tunnin kalastuksen jälkeen tärähti suureen simppustreameriin kala. Olin siirtynyt kaverini alapuolelle heittelemään joten pystyin kahlaamaan helposti väsytyspaikalle haavin kanssa. Olin siinä käsityksessä, että koskeen istutetaan kirjolohta, joten luulimme aluksi, että kiinni ollut kala on kirjolohi... Lähestyttyäni kalaa totesin sen kuitenkin olevan taimen, itseasiassa valtava taimen! Haavituksen jälkeen tuuletimme molemmat aivan järjettömällä fiiliksellä, tuollaista kalaa ei oltu aiemmin etelä-suomen koskissa tavattu, kannatti matkustaa lähes 300km tämän kalan vuoksi. Kokeneimmille kalamiehille se ei välttämättä ole suuri, mutta kaverini ennätys rikkoutui niin, että heilahti! Taimen oli selvä eväleikattu istukas, koska haaveilimme koko tulomatkan savulohesta päätimme toteuttaa toiveemme ja ottaa taimen matkaan. Kala oli pakko lähteä punnitsemaan kaupan vaa’alla, sillä meillä ei sattunut olemaan matkassa vaakaa. Kalan strategiset mitat olivat 58cm / 2kg.

Veimme kalan mökille kylmään ja palasimme koskelle, kalastimme lähes koko kosken ilman tapahtumia. Totesimme, että kalat viihtyivät parhaiten sillan ympäristössä, joten keskitimme kalastuksen kyseiselle alueelle. Kaverini sai viellä larvastettua noin 30-38cm eväleikatun taimenen, sekä mukavankokoisen harjuksen, nämä kalat palautuivat koskeen.
Naama happamana oli pakko todeta, että tänään en saanut kalaa, ilta lähestyi ja nälkä voitti, oli pakko lähteä takaisin mökille saunomaan ja savustamaan saatu taimen. Päätimme kuitenkin suunnitelmasta huolimatta palata Sunnuntaiaamuna takaisin Nokistenkoskelle, sillä kalaa tuntui koskessa olevan.

Sunnuntai
Saavuimme takaisin koskelle varhain aamulla, jotta ehdimme kalastaa viellä Lauantaina ostetulla luvalla. Keskityimme Sunnuntaina vain niskalla kalastamiseen. Niskalla jälleen sain muutaman tärpin, mutta eivät jääneet vieläkään kiinni. Suuri lahnan lätyskä oli vielläkin samalla paikalla, mokoma vaan säikkyi yhä perhosiimaa, joten anti olla.

Perhoja oli jäänyt ennätysmäärä pohjaan ja muutama jopa hauen suuhun. Perukkeeni looppi irtosi ja koko peruke painui polyleadereineen pohjaan... Aiemmin viikolla töissä satuttamani rannekkin vihoitteli pahasti... Aloin menettämään jo toivoa ja ehkä heikkona hetkenä rupesin hiukan kiukuttelemaankin, että tyhjää tuli tälläkin reissulla vedettyä.

Aamu oli aurinkoinen joten käväsin sillalla bongailemassa näkyykö kaloja. Niskalla havaitsin useamman taimenen, mutta liian kaukana heittolaiturista. En saisi perhoa tarpeeksi kauaksi heitettyä.

Kaverini jutteli paikallisen saamamiehen kanssa paikasta. Kirjolohia ei kuulemma paikalle enään istuteta, joka on mielestäni todella hyvä juttu. Kaveri oli myös saanut muutaman viikko takaperin koukutettua aiemmin havaitsemani lahnan, koukku oli kuuleman mukaan jäänyt kyljestä kiinni, jolloin kala painui virtaan ja tuntui aivan jättimäiseltä. Eipä sitä heti arvannut, että kyseessä oli rokastettu lahna. Lienee ollut valtava pettymys miekkoselle. Tämä selittänee miksi kala pelkäsi perhosiimaa niin vakavasti.

Hetkeä myöhemmin kaverini havaitsi sillalta mukavankokoisen taimenen lähellä heittolaituria, niskan syvemmällä puolella. Kaveri merkkasi kalan minulle sillalta ja huuteli ohjeita, mihin pitäisi heittää. Kala kuitenkin oli nirso, mikään perho ei tuntunut kelpaavan. Kerran jopa paikalle sattui sivullinen taimen puraisemaan perhoa, mutta minulla sattui olemaan juuri hyttynen naamassa jota läiskäsin, jolloin tilaisuus meni ohi. Voi tätä epäonnea, niin moni tärppi mennyt pieleen.

Vaihdoimme välillä saamamiestä, mutta kaverini ei saanut nelosluokan vavalla heitettyä perhoa riittävän kauas, joten hetken päästä vaihdoimme järjestystä jälleen. Kala alkoi jo tympäisemään, laitoin perukkeeseen suurimman painon mikä rasiasta löytyi. Järkyttävän kokoinen puntti, jonka kanssa heittäminen oli erittäin vaikeaa.

Viimein, täydellinen heitto joka vei simppustreamerini suoraan taimenen kuonon eteen, kala nappasi oitis kiinni ja hirmuinen väsyttely alkoi. Kala veti suoraan sillan alle, yritin muutamalla nykäisyllä kääntää kalaa, mutta turha toivo. Vastavirtaan sitä oli mahdoton saada. Ainoa keino oli painua perässä alavirtaan. Taimen siimanpäässä oli pakko pomppia läpi sillankorjaustyöhön rakennettujen telineiden. Hetkeksi kala jäi pohjaan paikoilleen ja luulin jo siiman juuttuneen johonkin, hiukan kovemman vedon jälkeen kala kuitenkin lähti uudelleen liikkeelle alavirtaan. Koskaan en ole näin paljon pelännyt karkuutusta. Sain uitettua kalan seisovaan veteen, jossa se rimpuili aikansa, ennen kuin kaverini sai kalan haavittua. Siinä se, mikä onnistumisen tunne! Minä myös sain rikottuani ennätyksen, kalan pituus oli 54cm ja arviolta noin 1,8kg painoinen.

Tämä oli myös selvä istukas, päätin pitää saaliini ja toimittaa kalan samaan savustuspönttöön, kuin kaverini Lauantainen kala. Tämä oli ensimmäinen taimen, jonka otin syötäväksi tänäkesänä.

Kalan jälkeen ei enään heittoakaan, lähdimme samantien pois, erittäin tyytyväisinä. Reissu oli ikimuistoinen. Eipä sitä olisi uskonut, että tällä reissulla rikotaan molempien miesten ennätykset ja että savustuspönttö lämpenee kaksi kertaa.

Kyllä perhokalastus näytteli parhaita puoliaan, juuri tämän fiiliksen takia me kaikki tätä harrastusta harrastamme.

-Timo