Tällä kertaa tälläinen klassikko tuli sidottua ja kehystettyä (lahja perho). Perho on sidottu omalla tyylillä, matkimatta muiden tyylejä. Reseptin mukaisen perhon sidonnassa alussiiven puuttuminen tuo haastetta pääsiiven kiinnitykseen. Mielestäni kokonaisuutena parhaiten onnistunut klassikkoni tähän mennessä, vaikka pieniä virheitä perhosta löytyykin vielä ihan tarpeeksi paljon.
On kyllä hieno tämäkin, niin kuin sinun perhot aina. Itse tykkään juuri tuosta tavasta tehdä tuo levysiipi tuollaiseksi, eli ei niin korkeaksi, kuten esim kakkurin perhot.
Todella nätti perho. Kyllä tällaisen lahjan saaja taatusti ilahtuu! Ja voi kun saisi itsekin noin selkeät kuvat! Tuon eturungon sitominen soikeasta hopeasta antaa perholle mielenkiintoisen ilmeen ja perhossa on muutenkin todella toimivasti yhdistelty erilaisia materiaaleja ja värejä. Hienoa!
Kiitos kaikille!
Kyllähän tuo setä ilahtui, kun tuon taulun hänelle annoin.
Minä kuvaan perhot lähes poikkeuksetta sellaisessa sopivan kokoisessa ja mallisessa pahvilaatikossa, jonka olen vuorannut valkoisella paperilla, jotta kuvaan saa tarpeeksi valoa ja riittävän monesta suunnasta, vaikka käytössä valaisimena onkin vain yksi työpöydän valaisin, sama jota käytän sitoessakin. Taustanakin nykyisin on tullut käytettyä kaikkea vaaleaa ja tuollaista yksiväristä neutraalia, joka tuo perhon hyvin esille.
Omastakin mielestä kyseinen resepti on kyllä upea. Ennen tämän sitomista minä etsiskelin netistä tarkoituksella jotain klassista perhoa, jonka reseptissä ei ole alussiipeä, kun ei sellaista perhoa vielä ollut tullut sidottua. Heti, kun tuo resepti tuli vastaan niin oli kyllä aivan pakko päästä kyseinen perho sitomaan.
Olethan tutustunut Perhorasian sääntöihin?