Kuusiniemen auringonvälke

Siistiä sidontaa, toivottavasti perhokin antaa 15 kilosen. Löytyy kartiointia rungostakin. Kierre systeemi kuvannee sopivasti vaapun rungon raidoituksen.
Pari kysymystä, onko tippet nippuna vai viuhkamaisesti? Silmähöyhenet on näköjään viistosti, ulos päin ja kallellaan? Vieläkö on tapana hioa vaapuista lakankiilto pois?

Silkki kierre kannattaa lakata ohuesti ennen kiertämistä (ja kuivattaa hetki ennen kiertämistä).

Etelän elävän silmään siipi on ohut, mutta ajaa varmaan asiansa soutupuuhissa. Nämä Tenolaiset perhot tekee elämäni vaikeaksi, tuon harvan siiven takia. Mutta niinhän se on, että näissäkin asioissa "paikallistuntemus" on tärkeä asia. Jotenkin vaan tuntuu että siipi sidotaan harvaksi jotta perho uppoaa syvemmälle.

Joten se siitä, hyvä että soutuperhoja tulee näytille. Soutuperhot on kuitenkin oma taiteenlajinsa.

Aijai, ai. Tällaista ootinkin ja en näköjään pettynyt. Kalastava perho!

Lisäksi.
Tuostahan, Sinä Juho-K,saat pienillä muutoksilla myös ns. ongelmakelin perhon.( = vesi+20 ja hellettä jatkunut pari viikkoa ja kun heikko pinnaisimmat kiipeävät törmälle) Tippetit ja cresti pois.
player.
Etelän elävän tartee nyt sitoa tuollainen harvahko siipinen perho ja kokeilla toimiiko se heittoperhona. En uskalla ihan joka paikassa mennä asiasta väittelemään, mutta amatöörikokeet viidentoista vuoden ajalta osoittavat,että toimii! Siiven mittaa tietenkin saattaa joutua hiukan typistämään, kalastavuuden siitä kärsimättä.


Mielestäni perhokalastuksessa ja perhonsidonnassa jotkut henkilöt pitävät turhaan yllä sellaisa uskomuksia ja asioita, jotka eivät kuitenkaan ole olennaisia ja välttämättömyyksiä itse tuloksen saavuttamiseksi, joka on kalastavuus.
Kaikki tyyli suunnat tulee hyväksyä,se on selvää. Kenelläkään meistä täällä ajassa matkaavilla ei ole sellaista tietoa tai tietämystä joka menisi toisen "tiedosta" ohi. Kokemus ja paikallistuntemus ovat apuna, mutta niilläkään ei aina sen autuaammaksi tule.

Kannustan nuoria "omapäisyyteen" näissä perhokalastus ja-sidontaan liittyvissä asioissa. Valitkaa tyylinne, mutta älkää alkako pitämään sitä ainoana ja oikeana. Oma erinomaisuus kannattaa pitää ihan salassa.
Aamen

-manu-

manu. 20 vuotta olen rypenyt perhosidonnan hetteikössä, vasta vuosi sitten alkanut panostamaan sitomiseen. En yhtään epäile etteikö ne pohjoisen lohille toimisi. Pitääpä omanlaiset kevennetyt siivet sitaista kokeeksi Kymijoen testeihin. Erityisen hyvät kannustukset olit kirjoittanut.
Kiitokset siitä

Väritys perhoon on juuri kuin sen itsekin ajattelin (olen nähnyt ja kokenut sen puukalan omassa siimassa jopa väsytyksiin asti). Perho on taas kalastavan näköinen ja sidonta on hyvää. Kelta/mustahan se on Kuusiniemen väri oli se perho tai puukala ja ruskeaselkäisenä juuri silloin kun aurinko paistelee pilvien takaa ja alavirrasta.
Nyt on saatu manukin langoille ja asiaahan sieltä tulee. Olen korastanut itsekin tätä omaa tyyliä joka kyllä näkyy joittenkin sitojien kohdalla, niin se alkaa Juhon kohdallakin näkyä. Omaa tyyliä kannattaa kehittää, mausteita tähän omaan tyyliin saa tutkiskelemalla toisten malleja, mutta suoraan matkimiseen ei kannata lähteä.
Tällainen kannustus vanhojen taitajien taholta, jota manukin edustaa, on nuorille tärkeää, itse olen sen kokenut kun en ole muunlaisilta herroilta oppiani hakenut, tätä manuakin vuosikaudet seuraillut ja kalassa pysynyt joskus huonmmin joskus paremmin.

Player tippet on pieninä nippuina sidottu ja viidakkokukot kallellaan ja aavistuksen ulospäin suuntautuvasti. Pitää kokeilla tuota silkin lakkaamista ensikerralla.
Kiitoksia manu kommentista, pitääpä sitoa tuollainen ongelmakelin perho, kun itselläkin tulee käytyä Tenolla heinäkuussa helteiden aikaan.
Se on todellakin meille nuorille sitojille tärkeää saada vanhemmilta ja kokeneilta lohimiehiltä kommenttia, saa aivan uutta näkökulmaa perhoihin ja pystyy kehittymään sitojana. Kiitokset kommenteista.

Ja nyt kysymys manulle. Tarvitaanko kierrettäkään ongelma-aikana, itse jättäisin sen pois mutta helan jättäisin. Ja entäs koukkukoko, ilmeisesti pieni itse sitoisin sen alasilmäiseen 6-8 koukkuun.

Vaappua näkemättä on vaikea arvioida kuinka hyvin onnistuit vaapun värien tuonnissa lohiperhoon, mutta uskoisin että hyvin.. Eittämäti hyvää sidonta jälkeä, kuin myös sopusuhtaista.. Ainut silmiin pistävä asia on siiven mitta ja pyrstön "käyryys". Itse olisin joko valinnut sidonnan edetessä pyrstöksi loivemman crestin, tai sitonut siiven lyhempänä..

Muuten kyllä näyttää erittäin hyvältä, varsinkin kun perho on "luonnon värinen".. Nuo "luonnolliset" ja haaleat värit ovat olleet jo melko tovin mielenpäällä ja nyt vasta palautui uudelleen mieleen.. Taidankin tuon penkissä nököttävän jälkeen (jo kolmatta päivää , melko lama kävi yllä..) sitoa sellaisen/tällaisen haaleampi värisen lohiperhon..
Nämähän ovat parhaimmillaan, kun perhoissa ei saa olla "ylimääräistä" ja pitää näyttää neutraalilta, jollei jo ylineutraalilta..?? Keskikesän pahimpina hellepäivinä siis..?

Hyvä sidos kaikin puolin! *thumps up*

Niinpä.
Tuota,tuota. Ei tarvita välttämättä kierrettäkään ongelma-ajan syöttiin. Hela vain ja ilman vyötä,alasilmukalliseen 6,8 jopa 10 koukkuun, kyllä kiitos.

Jos pysytään tuossa Juho_Kn perhossa, niin aloittaisin tuosta hyvin varovasti. Tippetit,cresti ja vyö pois, mutta laittaisin kuitenkin jotain pyrstöksi Ehkä pari tai kolme karvaa vaikka rämemajavaa, ihan vaan "muodon vuoksi". Juho_K lla näyttää olevan väri-ja pelisilmää valita kokonaisuuteen sopiva väri tälle pyrstö tarvikkeelle.( teko vaiheessa) Voi toki olla muutakin kuin rämerottaa! Muut kattaukset jättäisin vielä ennalleen, koska tuo luomus on niin.....no, ehkä pikkusen siiven pituudesta?,mutta sekin on..

-manu-

Palataanpa takaisin tähän Juhon perhoon. Jos ottivaapussa oli musta kellertävällä pohjalla oliko siinä hopeaa?

Tuli tuosta mustasta raidasta mieleen variaatio runkoon. Mitäpäs jos runkoon laitetaankin keltainen ja musta dubbing, keltainen leveämpänä. Kylmään veteen hopea kierre ja lämpimään kultainen. Pudotetaan kokonaan musta silkki pois. Dubbaukselle harjaus ennen ja jälkeen kierteen. En ihan heti muista että olisi hiljattain osunut sellaista vastaan.

manu, tarkistin perhojani, kiitos borssen, minulla oli jo joitain Tenolaisittain sidottuja perhoja ja tuli muutama sidottua lisääkin. Toki kun ei tulevana suvena ole mahdollisuutta tulla Tenolle testaamaan, jouduin sitomaan Kymille sopivaa väritystä. Puolen vuoden sisään kertynyt niin monta versioo ja mutanttia ettei itsekään muista mitä "varastolaatikkoon" on tullut tehtyä.

Puukalassa ei ollut hopeaa. Puukala on likaisen keltainen pohjaväriltään ruskea selkä ja mustat raidat kylkien ylälaidassa, mahanalusta en nyt muista ja puukala on tällähetkellä Utsjoella niin ei voi ottaa kuvaakaan. Kelta/musta dubbing käy hyvin ja se musta ohuempana niin kuin sanoit, samalla tavalla se mielestäni markkeeraa mustia raitoja. Mutta kun tämä sidotaan pieniin koukkukokoihin niin on aika vaikea taituroida noitten dubbinkien kanssa, miksikä ei keltainen dubbing, mutta musta silkkikierre. Tämä kierteitten laittohan opetetaan joissakin kirjoissa juuri tuolla tavalla, eli kylmään hopea ja lämpimään kulta, jopa eräässä opuksessa esitetään veden asteluvuksi 9 astetta, jossa kierteen väri muuttuu. Minä en usko tähän, vaan mielummin valitsen kierteen värin joen pohjanvärin mukaan ja veden laadun mukaan, eli kirkkaaseen veteen laitan hopean ja värjääntyneeseen tulvaveteen kullan tai kuparin, tummaan hiekkapohjaan kulta tai kupari ja kirkkaaseen kivipohjaan hopean. Tämän minulle aikoinaan opetti vanha tenonsoutaja jo joskus 70-luvun lopulla ja kokemusten mukaan se on toiminutkin. Nämä eivät ole taaskaan ohjeita eikä niitä ainoita oikeita tapoja, vaan tyylejä joita itse käytän.

Saattaa sama opus ollut joskus minunkin kädessä. Hopea/kullan vaihto on toiminut meritaimenille, mutta veikkaan sen toimivan lohelle juuri tuollain kuin esitit.

Manu kirjoitti:"Niinpä.
Tuota,tuota. Ei tarvita välttämättä kierrettäkään ongelma-ajan syöttiin. Hela vain ja ilman vyötä,alasilmukalliseen 6,8 jopa 10 koukkuun, kyllä kiitos."

Noita uintiasiota kun tulee mietittyä niin saisiko "amatööri" Manulta tarkempaa tietoa miksi suosittelet alasilmukallista koukkua.

Keikkuuko enempi vai kulkee pystymmässä?

Kiitos

Vaapussa maha on samalainen keltainen kuin vaapun pohjavärikin. Vaappu on minulla täällä kotosalla voin laittaa kuvan kun saan kuvattua vaapun. Mukava homma kun perho herättää keskustelua.

petsu tiedusteli.

Tämä alasilmukallisuuden suosiminen on tullut siitä, kun aikoinaan aloin miettimään kalojen lukuisia irti pääsyjä nimenomaan pienistä perhoista( 8,10, 12 koukku)
Tätä tapahtui nimenomaan ongelma aikaan, jolloin yleensä muutan soututyyliäni tavanomaisesta normaalikelin soudusta poikkeavaksi.
Kerroin runsaan huoleni asiasta eräälle perhonsitojalle ja hän nimenomaan suositteli kokeilemaan tätä alasilmukallista koukkua. Ja kas, irtipääsyt vähenivät lähes tyystin! Tämä on syynä tähän mantraani ja uskomukseeni. Fundamentalismiin asti en kuitenkaan uskossani ole päässyt, joten hyväksyn kaikenlaiset koukut ja niihin sidotut hyvän näköiset kalastukseen tarkoitetut perhot.

Tartunta voi hyvinkin liittyä perhon uintiasentoon, mutta tätähän on hyvin vaikea todeta missä asennossa perho on siiman päässä sillä hetkellä kun lohi siihen tarraa. Ja mikä on se perhon tekemä uintiliike joka aiheuttaa lohen otin. Varmaankin virran pyörteet jo aiheuttavat perhon käyttäytymiseen sellaisia lohta ärsyttäviä tahattomia liikkeitä mistä airoissa tai vavan kahvassa oleva kalastaja ei tiedä mitään.
Aikoinaan pidin oppi-isieni tavoin tärkeänä, että perho ui suorassa, koukku ryhdikkäästi alaspäin.
Asia johon aloin viitata kintaalla muutamien sattumuksien jälkeen. Eräänkin kerran kun tuli hoppu joelle ja kiireessä sidoin perhon huolimattomasti siimaan sellaisella solmulla joka veti perhon ihan selälleen, jopa pintaa viistämään. En kuitenkaan kiireessä välittänyt ruveta solmua muuttamaan, ajattelin että menköön nyt veteen, onhan vedessä pari muuta uivaa perhoa!
Niin kävi, että havaitsemani lohi otti nimenomaan tuon uimataidottoman suuhunsa ja pysykin siinä kiinni. Koukku tukevasti kitalaessa kiinni.

Tämän ja muutamien muidenkin vastaavanlaisten tapauksien jälkeen olen päätynyt siihen toteamukseen, että minä en ainakaan tiedä perhon oikeasta uinnista mitään No, en kyllä sido
perhoa siimaan varta vasten sellaisella solmulla, että se viipottaisi valmiiksi jo selällään. Niin luja uskoni, selkä uimariin, ei vielä ole.

-manu-

Minä melkeinpä tiesin tämän manun vastauksen, siksi sen kysymyksen manulle esitinkin, ja saimpahan keskustelun aikaan. Samantapaisia kokemuksia kuin manulla on minullakin juuri näitten pienten koukkukokojen kanssa. Nykyään käytän 6-10 kaksihaaraisissa ainoastaan Loopin black nickel koukkua. Kun vertaat loopin koukun "kitakokoa" vastaavan kokoisiin muihin koukkuihin, huomaat että koossa on parin millin kokoero, loopin hyväksi. Yhtään kalaa en ole loopilla menettänyt muilla kylläkin. Se mistä asia johtuu ei ole minullakaan tiedossa, mutta epäilen että silloin kun kala perhon suuhun ottaa, siiman vetosuunta kääntää koukun kärkiä ylöspäin, jolloin koukut tarttuvat paremmin kalan leukaperiin????
Minun oppi-isäni sanoi näitä koukku pystyssä uivia perhoja roikuttajiksi, ja niitä ei kyllä saanut meidän veneeseen tuoda.

Tästä mieleen tuli ensimmäinen varsinainen ottiperhoni 80-luvun alussa. Se olisi alasilmä kakshaaraan sidottu bucktail siipinen. Siipi oli sidottu koukkujen väliin, kun sain tarpeeksi pohjan tylstyttämistä koukun kärjistä. Perho ui aina oikein päin, varsi alaspäin kärjet ylöspäin. Sen ottaneet taimenet/kirjolohet kokoon katsomatta tulivat aina ylösasti. Kertaakaan siitä kala ei irronnut. Aikanaan laitoin sen eläkkeelle, voi jopa olla vieläkin tallella, toista samaan tyyliin sidottua perhoa jostain syystä en ole sen jälkeen tehnyt.

Tällaista playerin esittämää koukkuahan voisi verrata nykyään paljon käytettyyn kolmihaaraan, josta on katlaistu alakoukku pois, miksikä ei sellainen kalastaisi.

Tässäpä olisi kuva siitä vaapusta.

---

im003878.jpg (237.6 KT)

Lohi väreillähän tuo on väritetty. Olisko Nilsu? Vähän niinkuin viidellä kierteellä varustettu, oikeastaan tuossa näkee vaapussa olevan saatu vaikutteita perhoista.

Nilsupa hyvinkin.