jaa että ruunaalle... (Ruunaan kosket)

_nikke_ kirjoitti:
> onkos toi koski niin hyvä paikka että sinne pariks päiväks kannattas
> mennä heinäkuun puolessa välissä koska en lomaa mielellään tuhlais
> huonossa paikassa
aika vaikea paikka saada kalaa kun kosket leveitä ja syviä.Haasteellista kalastusta minun mielestäni.Hieno paikka mutta jos kalaa haluaa saada niin ehkä sen perässä kannattaa mennä muualle.

No, juttu on tämä. Kalastuspaine on aivan luokattoman suuri, viikonloput erityisesti. Virvelinheittäjiä on hiukkasen vähemmän kuin perhopoikia, mutta kalaa tulee tasaisesti molempiin leireihin. Vesi taitaa olla vielä aika korkealla kuten joka paikassa, tumma vetisenä kirkkaat perhot kunniaan. Kun vielä perhoista puhutaan kannattaa niitä "kirreperhoja" uitella, istaritaimenet ja kirret niihin napsahtelee kivien takusista. Siikakosken niska, suhteellisen mukavaa pinturivettä jos kaloja sattuu pintomaan ja muutenkin saa suurimmat paineet siinä aina purettua kun muutamia sattumakirrejä siinä välillä pintoo, vaikka eivät mitään söisikään. Siikakoski on muuten aika lailla rännimäinen koski, paljon kivien takusia on toki ja niitä varmasti kannattaa ronkkia jos jaksaa alaspäin lähteä lampsimaan, taitaapa parhaat paikat olla vielä toisella puolella kuin parkkipaikka. Murroo on sitten seuraava, vieläkin rännimäisempi koski... ei suurempia kalastuspaikkoja kuin niska ja mahdollisesti loppuliuku jos innostaa. Niskalla on toisinaan soutajia, jotka kalastusta haittaavat. Totuus murroon niskasta on se että kalat saa paljon helpommin veneestä kuin rannalta ronkkimalla... hakoset ja isot/terävät kiven särmät vaikeuttavat mukavasti kalan väsyttelyä jos joskus sellainen tarttuu, turha sitä on alas lähteä juoksuttamaan. Murroon niskalta ylöspäin on jonkilainen pieni niva. Suhteellisen hyvä heittopaikka, tosin on kovin ilmeetöntä vettä vaikka siellä harria saattaakin pyöriä. Neitikoski on sitten taas oma lukunsa. Paineet on kovat, kalat arkoja, paitsi kirret, joskus jopa nekin. Taiment isoja jos niitä joskus sinne järvestä nousee. Heittolaiturilta kun lilluuttaa alaspäin ja rönkkii kivientakuset niin ruokakalat varmastikin irtoaa. Harreja löytyy myöskin heittolaiturin yläpuolelta, puiden lehtien alta, harmi kun ovat mokomat niin pikkuisia, mutta kiva niitä on pinturilla napsia, toisinaan jokunen isompikin on kohdalle sattunut. Siinäpä se oli minun saarna Ruunaasta, ja eikun kireitä, .35-perukkeet kunniaan!