1.7 Nukarinkoski. Oli ollut sateinen päivä, taisi jokunen pisara tipahtaa vielä silloinkin kun virittelin vapaa. Sää oli jotenkin painostava ja tuntui siltä, että joella tapahtuu jotain outoa. Kalastelin rauhassa tuttuja ottipaikkoja, vailla suurempaa tulosta. Sain poolista muutaman Tiukan tärpin, tässä vaiheessa ko. kala oli vielä kirjolohi. Ajattelin antaa paikan rauhoittua ja jatkoin kalastelua ylempänä. Onnistuin pinturilla narraamaan todella kauniin taimenen. Pidettyäni pienen tauon laavun suojissa ajattelin kokeilla vielä tuota poolia, josta olin tärpit saanut. Astelin rauhassa samoille jalan sijoille ja aloitin tarjoilun. Ensin muutama leechi, mutta ei tapahtumia. Ajattelin, että joku oli varmaan kalan saanut, mutta päätin vielä kokeilla. Pieni tauko ja oma special jossa aiemmat tärpitkin olivat. Eka heitto ja kala kävi pyörähtämässä perhon perässä. Muutama tyhjä heitto ja sitten perho hävisi jonnekin, selkärangasta tullut vastaisku ja kala kiinni. Hymy korviin ja nauttimaan vaikeasta kirjolohesta joka kohtasi paremman, tai niin luulin…. Kala juroi pohjassa ja ampui sitten ylävirtaan, onneksi sillä alavirtaan olisi 200 metriä kovaa koskea ja kala olisi varmaan irti. Sillin se tapahtui kala syöksyi kivien välistä jossa vettä oli vain 10cm ja kala näkyi kokonaan. Pulssi nousi sekunnissa kahteensataan, kun näin etten väsytä kirjolohta vaan yli 60 senttistä Meritaimenta. Vastarannalla olijat pysähtyivät kun huusin, että siiman päässä taisteli taimen. Kala oli tuon viiden minuutin jälkeen jo kypsä ja haaviminen onnistui loistavasti. Teräsbetonimainen jes huuto ja kunnon tuuletukset! Siinä se oli ennätys taimen ja suuri tavoite, eli mittataimen Nukarilta.
Jälkeenpäin vuosi 2005 ei ollut mikään loistelias kalavuosi, mutta tätä kyseistä kala reissua en vaihtaisi mihinkään. Nyt on synkkä talvi aikaa miettiä uusia tavoitteita
|
|