Lohihumun pauloissa

Tiistai

Mökki on mukavasti puiden suojassa ja siellä on miellyttävä nukkua. Mittari kertoo sisälämmön olevan vain 10 astetta, vaikka herätessämme ulkona on jo yli kaksikymmentä astetta. Niin, se vedenlämpö oli eilen ihanat 21 astetta ja vedenpinta aavistuksen laskemaan päin. Lohtua ei anna aamuinen mittaus, joka kertoo veden pitäneen korkean lämpönsä. Saakeli! Ja tässä pitäisi yrittää saada lohiin lumoa jollakin opilla. Raatailemme rannalla ja huiskimme ympärillämme pyöriviä varpusenkokoisia paarmoja. Juuri kun unelmat suurlohesta ovat hurjimmillaan, mäjäyttää niskalla kunnon kala. Oikea mörssari. Hetkeä myöhemmin kala posahtaa matkaa ylempänä ja sitten vielä taas ylempänä. Veneen lähistöllä. Vai olisiko ne olleet eri kaloja? Olipa miten hyvänsä, mutta meille tulee niinsanottu polte. Polte päästä tarjoamaan tuolle isomukselle edes jotain. Vaikka vesi olisi kuinka kusilämmintä tahansa.

Tarjoamme pyytöjä niin veneestä kuin rannaltakin. Lohi pintoo vastapuolen rannalla suuren kiven virissä. Päävirran reunalla. Se on mahdoton. Täysin hulluuden rajoille saava köriläs. Perhosiima ei pidä suurta meteliä laskeutuessaan veteen. Muutamat kalalle näyttämäni perhot eivät aiheuta kyllä kalassakaan mitään meteliä. Se luultavasti siirtyi vain vähän ylemmäs, koska selkäni takana mäjähti? Joka kerta kun heitän, tunnen vatsassa pelon aiheuttaman ruopaisun. Entä jos se ottaisi? Juoksuttaisi kilometrin alavirtaan ja pitäisi jännityksessä. Olisi se mannaa!

null null null null null null null
1. energiaa unesta ja nukumme iltapäivä kuudesta puoleen yöhön. Herättyämme menee kyllä aikansa ennenkuin aivosolut kasautuvat ja saavat aikaan järkiperäistä toimintaa. Päästyämme öiseen jokivarteen, tarjoilemme aluksi rannalta ja sen jälkeen soudamme suvannon ja näemme kuinka alaluusuassa näyttäytyy kaksi eri kalaa. Toinen pohjoisrannan ja toinen etelärannan puolella. Tämä etelärantalainen jymäyttää kupariselkäiseen punamahaiseen vaappuun, mutta ei kunnolla. Vapa nyökkäsi kalan näyttäytymismontun kohdalla kuin kumartaen virran isomukselle. Tapahtuma kuitenkin lasketaan ja se on ensimmäinen tällä reissulla.
nullnullnullnullnullnullnull

Tulien jälkeen Jari jatkaa soutamista yksin ja minä kahlaan perhonheittoetäisyydelle. Se pohjoispuolen kala näyttäisi olevan tuon peilin alla ja perhon uidessa siihen, nousee vaatimaton kymppikiloinen perhon viereen ja mäjäyttää pyrstöllä sellaisen roiskahduksen, jonka saan kokea ensi kertaa elämässäni tällä tavalla ! Nostan vavan pystyyn vastaiskun merkiksi, mutta siima ei pysähdy. Se vain leijuu taakseni perhon tavoittaessa rantapusikot jääden niihin kiinni. Sydän poukkaa muutaman ylilyönnin. Kädet turraavat tunnottomasti. Siinä se on! Kurkisti piru perhoa muutaman sentin päästä! Jalat löysänä palaan rannalle ja vaihdan mustan syöttini valkosiipiseen Akroydiin.

Jännittynyt olotila - heitto - veto - heitto ja rannalle paluu. Jari nousee alavirralta ja soutaa vaapuilla peilimontun saamatta hänkään tapahtumia. Nuo kaksi kalaa uitattavat syöttejä aamuviiteen, jonka jälkeen liputtelemme alavirtaan ja suoraan mökkiniskalle. Niskalla onkin pyöriläät paikalla. Oman puolen rannalla näyttää iso kala puolikasta takaruumista ja heti sen jälkeen hyppää kokonainen kala ilmaan. Tämä hyppääjä on tosin kossi. Tuommoinen pari-kolmikiloinen. Vaikutti tummalta kalalta? Se kossi. Näytelmä heitättää perhoa ja soudattaa vaappuja. Soutaessamme saa Rapalan 3-senttinen originaali lohelta pienen suudelman. Suudelma näkyy vavannokassa terävänä niiauksena, mutta kiihkeämpää rakastelua ei tule tästäkään. Ei vieläkään.

Laulurastas punoo kurkustaan kieltä jota ei ymmärrä. Voi vain arvailla, että se säälii meitä. 'Ette te pojat niitä saa nyt tarttumaan, on liian lämmintä. Liian lämmintä'.

Käki kukkuu korvessa ja valo valtaa jokilaakson. Päivän ensimmäiset sokkopaarmat hyppäävät rantaniityltä toivottamaan levotonta unta.

Edellinen sivu

Seuraava sivu

Kommentoi