|
Elvis kirjoitti:
> Mutta miten ko. henkilöt ovat onnistuneet otoksissaan? Mitä
> välineitä, vinkkejä ja totuuksia on tarjolla aloittelevalle
> amatöörille?
>
> Mitä aloittelevan valokuvaajan kannattaa lukea (netti ja
> kirjallisuus), että välttyisi pahimmilta karikoilta?
Tärkeää on hyvä valaistus. Lähikuvaamisessa (kiinteän) salaman käyttö on monilla kameroilla mahdotonta, koska kohde on niin lähellä. Valaista varten kannattaa perhon ympärille laittaa useampi kuin yksi valolähde, jotta ei synny liian häiritseviä varjoja.
Digikamera on siitä metka vehje, että erilaisia valon suuntia on kohtuullisen helppo kokeilla ja katsoa mikä näyttää hyvältä. Sopivilla valonlähteiden asettelulla voi perhoihin saada kolmiuloitteisuutta, jolloin perhon muoto pääsee paremmin esiin.
Lisäksi jalusta on erittäin suositeltava väline lähikuvaukseen. Kädet tärisevät aina ja valoa sisätiloissa on yleensä vähän kaikesta huolimatta, joten valotusajat joutuu nostamaan pitkiksi. Jalustaksi voi käydä myös pino kirjoja tms., jos oikeaa jalustaa ei ole saatavilla. Pienikin tuki auttaa heti käsien tärinään.
Mahdollisimman lähelle tarkentamista (esim. 1cm) moni pitää kaikkein tärkeimpänä kameran ominaisuutena lähikuvauksessa, mutta luulo on ainakin oman kokemukseni mukaan väärä ja samasta Pädekin tuossa mainitsi. Jos linssin tökkää suunnilleen kiinni perhoon, sen valaiseminen on erittäin hankalaa.
Kohteen kokoon lopullisessa kuvassa vaikuttaa sen etäisyyden lisäksi käytetty polttoväli. Polttoväliin voi tyypillisessä kamerassa vaikuttaa zoomilla.
Eli siis noin lyhyesti sanottuna itse ainakin kuvaan mielummin kameralla, jossa kohteen ei lähikuvauksessakaan tarvitse olla lähellä linssiä, vaan zoomia voidaan käyttää mahdollisimman paljon myös kameran makromoodissa.
Kuitenkin lähes kaikilla vähänkin säätömahdollisuuksia tarjoavilla kameroilla saa hyviä lähikuvia. Tässäkin ketjussa mainituilla kameroilla niitä syntyy aivan varmasti ja varmasti monilla muilla.
Oma kamera kannattaa opetalla tuntemaan. Lähikuvauksessa tärkein ominaisuus mikä tulee selvittää on etäisyys jolta saa parhaimmat lähikuvat. Monesti voi tuntua että perho jää tältä etäisyydeltä kaikesta huolimatta liian pieneksi, jolloin saattaa helposti vielä siirtää kameraa lähemmäksi, jolloin kamera ei enää tarkennu. Tuloksena on huonosti tarkentunut kuva. Siis lyhyin tarkennus etäisyys tulee selvittää eikä sitä voi alittaa.
Kun kuva on otettu, niin homma ei välttämättä vielä siihen lopu. Ennen filmien aikaan mentiin pimiöön kehittämään kuvia (hauskaa puuhaa, suosittelen kokeilemaan) ja siellä pystyi korjailemaan kuvan valotusta ja rajaamaan kuvaa. Nykyään pimiön korvaa kuvankäsittelyohjelmat, joilla voi vielä tehdä lähes ihmeitä kuvalle.
Ensimmäisenä perhon kuva kannattaa rajata siten, että se täyttää kuva-alan mahdollisimman hyvin. Leikataan siis kuvasta turhat reunat pois. Tällä tavalla lopullisessa kuvassa on mahdollisimman paljon mielenkiintoista informaatiota.
Kun kuva on rajattu, kannattaa sen tasoja säätää, jos valotus on mennyt hieman pieleen. Tämä onnistuu esimerkiksi Photoshopin levels (taso?)-valikosta, muissakin ohjelmissa on vastaavia toimintoja.
Kolmantena kuvaa yleensä kannattaa terävöittää, koska digikamerat tuottavat kohtalaisen pehmeitä kuvia. Tämä onnistuu photoshopilla "Unsharp Mask" -valikosta. Kokeilemalla löytyy parametreille hyvät arvot.
Kun kuvan tallentaa, kannattaa varoa, että kuvaa ei liikaa pakkaa JPG-muodossa, koska tällöin kuvan tulee häiritseviä virheitä. Sama pätee kameran asetuksiin, yleensä kuvat kannatta kuvata parhaalla mahdollisella kuvanlaadulla.
Paljon tekstiä tuli ja olen ajatellutkin tehdä aiheesta tuonne FAQ:n puolelle sivun tai pari. Kuvien kanssa voisi ainakin tuota kuvankäsittely puolta helpommin hahmottaa.
--
MNi
|
|
Lisää vahti
Vastaa
Edellinen aihe
Takaisin aiheisiin
