Red Tagien sidonnasta

Suomeen näyttää Red Tagien sidonnassa synteettisen evoluutioteorian termein kumuloituneen spontaani mutaatio eli suomeksi sanottuna vellit ja puurot ovat tainneet mennä hieman sekaisin.
Meillähän tunnutaan Red Tag miellettävän ensisijaisesti uppoperhoksi, mutta häkilöintiin käytetään useimmiten pinturien tapaan kukon häkilähöyhentä. Kierre on suorastaan kirosana ja sitä torjuttaessa vedotaan alkuperäisohjeisiin. Olisikin joskus mukava saada linkki näihin Mr. F.M. Walbranin originaalisidoksen ohjeisiin vuodelta 1878 tai sen edeltäjän Mr. Flynn`in Worcester Gem`iin pari vuosikymmentä aiemmin. Itse en niitä etsinnöistäni huolimatta ole löytänyt, joten en uskalla mitään varmaa mennä sanomaan alkuperäisohjeista.
Sen sijaan olen tutkaillut useista muista lähteistä (esim. Courtey William, A Dictionary of Trout Flies 1949 ja lukuisat nettikirjoitukset googlettamalla esim. haulla: red tag wet fly recipe) , miten Red Tag sidotaan maailmalla.
Siellä perho on ensisijaisesti pinturi ja sidotaan sen mukaisesti; esim. kaulushäkilöidään tyypilliseen pinturityyliin tuuheaksi kukon häkilähöyhenellä ja runko sidotaan usein pulleaksi muistuttamaan yleisesti imitaatiokohteena pidettävää koppakuoriaista. Tosin Red Tag luokitellaan myös usein puhtaaksi fantasiaperhoksi, jolloin muoto voi olla jotakin muutakin.
Mutta kun ja jos Red Tag sidotaan uppoperhoksi, niin silloin useimmiten tavanomaisen uppoperhologiikan mukaisesti häkilöintiin käytetään pehmeää ja elävää kanan häkilää tai jotakin muuta pehmeää häkilähöyhentä.
Kierrettä ei kylläkään ulkomaisissakaan resepteissä näy, mutta pelkästään kierteen käyttö ei mielestäni vielä perholta oikeutusta nimeen vie; niin paljon erilaisia kehitysversioita perhosta on runsaan 160 vuoden aikana syntynyt.
Mutta jos joku nyt kuitenkin on jotakin muuta mieltä ja perustaa kannoittumisensa joihinkin alkuperäislähteisiin, niin ne olisi ihan kiintoisaa nähdä. Ja jos joku nyt sattuisi asennoitumaan siten, että perhokalastuksen edelläkävijämaana maailmassa meidän tapamme on se ainoa oikea, niin sitten sen asenteen edessä minun pitää nostaa kädet pystyyn ja todeta, että: näin on (ja jatkaa itsekseni hiljaa mielessäni: vaikka ei olekaan! Tällä taktiikalla olen jotenkuten pärjännyt kotoväenkin kanssa)