Hyönteisten säilytys?

Kuivattaminen ei oikein käy vesihyönteisille, voit kyllä kokeilla .

Näytteiden keräämiseen on syytä varata kirkkaita purkkeja, jolloin önkiäiset on tutkittavissa suoraan purkin kyljen läpi. Apteekeista saa ostettua tulpallisia koeputkia, mitkä soveltuvat myös hienosti näytteiden säilyttämiseen.

Purkit ja putket voi valmiiksi panostaa säilytysliuoksella, jolloin aineita ei tarvitse kuskailla mukana ja läträäminen rantakivillä jää pois. Yksi hyvä tapa on ottaa autonperään/reppuun yksi suurempi säilytyspurkki, johon kerätään kaikki näytteet. Varsinainen lajittelu tapahtuu sitten kaikessa rauhassa kotosalla. Monesti näin saa önkiäiset parhaiten ehjänä näytille, vaikka käsittelyvaiheet lisääntyvätkin. Pienissä tai ahtaissa purkeissa näytteet usein heiluvat ja hankautuvat pilalle. Näin käy välillä muutenkin, joten näytteitä on kerättävä ahkerasti.

Säilytysliuokseksi soveltuvat kaikki alkoholit esim. sinoli tai sprii, mutta ne vaalentavat/punertavat sävyjä, etenkin jos näytteet säilytetään valoisassa. Apteekista löytynee sorbiini- ja bentsoehappoa, tuotenimi Atamon, joka on lääke ko. ongelmaan. "Viralliset" säilytysliuokset ovat usein joko myrkyllisiä tai ainakin hankalia valmistaa, eikä harrastaja saa välttämättä mitään erityistä etua niistä, jos vain säilyttää näytteitä oikein.

Hätätilassa näytteitä voi ammentaa myös filmi- tms. purkkeihin veden kanssa, mutta silloin on syytä varmistaa, ettei purkkiin jää ilmaa. Lisäksi ötökät on siirrettävä nopeasti varsinaiseen liuokseen, sillä ne alkavat pilaantua nopeasti, kesälämpimällä jo tunnissa.

Itse säilytys tulisi tapahtua viileässä ja ainakin pimeässä, vaikka rivi ensiluokkaisia larvanäytteitä näyttääkin vakuuttavalta sidontapenkin viereisessä hyllyssä. Valo vaalentaa, etenkin auringonvalo ja lämpö tai lämmönvaihtelu hajottaa.

Muuten näytteitä kannattaa kerätä runsaasti ja myös hieman pitää kirjaa näytteistä, jolloin saa tietoa vaikkapa larvojen ja nymfien koosta ja kehittymisestä eri vuodenaikojen mukaan. On kätevää katsoa ennen reissua, mitä näytteitä on edellisvuonna samaan aikaan löytänyt.

Näytteet kannattaa kerätä mahdollisimman monipuolisista paikoista ja mielellään myös ajeesta. Kalat kun eivät yleensä syö juuri niitä lajeja, mitä sieltä rantakivien alta löytyy. Kalastuksen kannalta hyödyllisin tapa olisi kerätä ehjiä ja edustavia yksilöitä niiden tilalle, mitä kalan syönnöksestä löytää.